Jó 10

1 A minha alma está desgostosa da vida. Dou livre curso ao meu lamento; falarei na amargura de meu coração.

2 Em lugar de me condenar, direi a Deus: ‘Mostra-me por que razão me tratas assim.

3 Encontras prazer em me oprimir, em renegar a obra de tuas mãos, em favorecer os planos dos maus?

4 Terás porventura olhos de carne, ou vês as coisas como as veem os seres humanos?

5 Serão os teus dias como os de um mortal e teus anos como os de um humano,

6 para que procures a minha culpa e persigas o meu pecado?

7 No entanto, sabes que não sou culpado e que ninguém me pode livrar de tuas mãos.

8 As tuas mãos formaram-me e fizeram-me; mudando de ideia, queres me destruir!

9 Lembra-te de que me formaste como o barro, e agora queres devolver-me ao pó?

10 Não me derramaste como leite e me coalhaste como um queijo?

11 De pele e carne me vestiste, de ossos e nervos me teceste.

12 Concedeste-me vida e misericórdia e tua providência conservou o meu espírito.

13 Contudo, eis o que escondias em teu coração, vejo bem o que meditavas.

14 Se peco, me observas, não perdoarás o meu pecado.

15 Se eu for culpado, ai de mim! Se for inocente, não ousarei levantar a cabeça, farto de vergonha e consciente de minha miséria.

16 Esgotado, me caças como um leão. Não cessas de desfraldar contra mim teu estranho poder.

17 Renovas contra mim teus assaltos, teu furor cresce contra mim e vigorosas tropas vêm-me cercar.

18 Por que me tiraste do ventre materno? Tivesse morrido, nenhum olho me teria visto.

19 Teria sido como se nunca tivesse existido, do ventre me teriam levado ao túmulo’.

20 Não são bem curtos os dias de minha vida? Que ele me deixe respirar um instante,

21 antes que eu parta, para não mais voltar, ao tenebroso país das sombras da morte,

22 opaca e sombria região, reino de sombra e de caos, onde a noite faz as vezes de claridade".

Jobin puheen jatkoa: Miksi Jumala häntä, viatonta ihmistä, vaivaa? Onko hän luotu vihattavaksi ja vainottavaksi? Jospa hän ei olisi syntynytkään!

1 'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

2 minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 *1. Sam. 16:7Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 *Ps. 119:73; Ps. 139:13Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 *1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19,23; Ps. 103:14Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 *Ap. t. 17:28Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 *Jes. 38:13Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 *Job 3:11Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 *Ps. 39:14Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

22 maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."