Jó 24

1 Por que não reserva tempos para si o Todo-poderoso? E por que ignoram seus dias os que lhe são fiéis?

2 Os maus mudam as divisas das terras e fazem pastar o rebanho que roubaram.

3 Empurram diante de si o jumento dos órfãos, e tomam em penhor o boi da viúva.

4 Enxotam os pobres do caminho, todos os miseráveis da região precisam esconder-se.

5 Como asnos selvagens no deserto, saem para o trabalho, à procura do que comer, à procura do pão para seus filhos.

6 Ceifam a forragem num campo, vindimam a vinha do ímpio.

7 Passam a noite nus, sem roupa e sem cobertor contra o frio.

8 São banhados pelas chuvas das montanhas e, sem abrigo, achegam-se às rochas.

9 Arrancam o órfão do seio materno e tomam em penhor as crianças do pobre.

10 Andam nus, por falta de roupa e esfomeados carregam feixes.

11 Espremem óleo nos celeiros, e sedentos pisam os lagares.

12 Sobe da cidade os gemidos dos moribundos. A alma dos feridos grita, mas Deus não ouve suas súplicas.

13 Outros são rebeldes à luz, não conhecem seus caminhos nem habitam em suas veredas.

14 O homicida levanta-se antes do alvorecer para matar o pobre e o indigente. O ladrão vagueia durante a noite.

15 O adúltero espreita o crepúsculo: ‘Ninguém me verá’, diz ele, e põe um véu no rosto.

16 Nas trevas, arrombam as casas. Escondem-se durante o dia, sem conhecer a luz.

17 Para eles, com efeito, a manhã é uma sombra espessa, pois estão acostumados aos terrores da noite.

18 Correm rapidamente na superfície da água, sua herança é maldita sobre a terra; já não tomarão o caminho das vinhas.

19 Como a seca e o calor absorvem as águas da neve, assim a região dos mortos engole os pecadores.

20 O ventre que o gerou esquece-o, os vermes fazem dele as suas delícias; ninguém mais se lembrará dele.

21 A iniquidade é quebrada como uma árvore. Maltratava a mulher estéril, sem filhos e não fazia o bem à viúva.

22 Punha sua força a serviço dos poderosos. Levanta-se e já não pode mais contar com a vida.

23 Ele lhes dá segurança e apoio, mas seus olhos vigiam seus caminhos.

24 Levantam-se, subitamente já não existem; caem; como os outros, são arrebatados, são ceifados como cabeças de espigas.

25 Se assim não é, quem me desmentirá, quem reduzirá a nada as minhas palavras?".

Jobin puheen jatkoa: Jumala sallii köyhiä ja vähäväkisiä sorrettavan; jumalattomat saavat rankaisematta tehdä pahoja töitään.

1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut

tuomion aikoja,

ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat,

nähdä hänen päiviänsä?

2 *5. Moos. 19:14; 5. Moos. 27:17; Sananl. 22:28Jumalattomat siirtävät rajoja,

ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3 *5. Moos. 24:17Orpojen aasin he vievät,

ottavat pantiksi lesken lehmän.

4 He työntävät tieltä köyhät,

kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa:

lähtevät työhönsä saalista etsien,

aro on heidän lastensa leipä.

6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,

ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä,

eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta,

ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 Äidin rinnoilta riistetään orpo,

ja kurjalta otetaan pantti.

10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita,

ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 Jumalattomain muuritarhoissa

he pusertavat öljyä,

he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina,

ja haavoitettujen sielu huutaa;

mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13 Nuo ovat valon vihaajia,

eivät tunne sen teitä

eivätkä pysy sen poluilla.

14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,

tappaa kurjan ja köyhän;

ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,

hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe',

ja hän panee peiton kasvoillensa.

16 He murtautuvat pimeässä taloihin,

päivällä he sulkeutuvat sisään,

tahtomatta tietää valosta.

17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen,

koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." —

18 "Hän kiitää pois vetten viemänä,

kirottu on hänen peltopalstansa maassa,

hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,

samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

20 Äidin kohtu unhottaa hänet,

madot syövät hänet herkkunaan,

ei häntä enää muisteta;

niin murskataan vääryys kuin puu.

21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä,

ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." —

22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa;

he pysyvät pystyssä,

vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

23 Hän antaa heidän olla turvassa,

ja heillä on vahva tuki;

ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24 *Job 21:13He ovat kohonneet korkealle —

ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;

he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin,

he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi

ja saattaa sanani tyhjiksi?"