Jó 3

1 Enfim, Jó abriu a boca e amaldiçoou o dia de seu nascimento.

2 Jó falou nestes termos:

3 "Pereça o dia em que nasci e a noite em que foi dito: ‘Nasceu um menino!’.

4 Que esse dia se torne em trevas! Que Deus, lá do alto, não se incomode com ele, que a luz não brilhe sobre ele!

5 Que trevas e obscuridade se apoderem dele, que nuvens o envolvam, que eclipses o apavorem,

6 que a sombra o domine. Esse dia, que não seja contado entre os dias do ano, nem seja computado entre os meses!

7 Que seja estéril essa noite, que nenhum grito de alegria se faça ouvir nela.

8 Que a amaldiçoem os que amaldiçoam o dia, aqueles que são hábeis para evocar Leviatã!

9 Que as estrelas de sua madrugada se obscureçam, em vão espere a luz e não veja abrirem-se as pálpebras da aurora.

10 Pois não me fechou as portas do ventre que me carregou para me poupar a vista do mal!

11 Por que não morri ainda no seio materno, ou pereci ao sair das entranhas?

12 Por que dois joelhos me acolheram, e dois seios me amamentaram?

13 Estaria agora deitado e em paz, dormiria e teria o repouso

14 com os reis, árbitros da terra, que constroem para si mausoléus;

15 ou estaria entre os príncipes que possuíam o ouro, e enchiam de dinheiro as suas casas.

16 Ou, então, como o aborto escondido, eu não teria existido, como as crianças que não viram a luz.

17 Ali, os ímpios cessam os seus furores, ali, repousam os exaustos de forças.

18 Ali, os prisioneiros estão tranquilos, já não mais ouvem a voz do capataz.

19 Ali, juntos, os pequenos e os grandes se encontram, o escravo ali está livre do jugo do seu senhor.

20 Por que concede ele a luz aos infelizes e a vida àqueles cuja alma está desconsolada,

21 que esperam pela morte sem que ela venha, e a procuram mais ardentemente do que um tesouro,

22 que se alegrariam intensamente diante do sepulcro?

23 Ao homem, cujo caminho está oculto, a quem Deus cerca de todos os lados?

24 Em lugar do pão tenho o soluço, e os meus gemidos se espalham como a água.

25 Todos os meus temores se realizam, e aquilo que me dá medo vem atingir-me.

26 Não tenho paz, nem descanso, nem repouso; o que vem é agitação".

Job epätoivon vallassa kiroaa syntymäpäivänsä.

1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 2 Job lausui ja sanoi:

3 *Jer. 20:14"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin,

ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi;

älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö,

älköönkä valonsäde sille paistako.

5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä,

pilvi laskeutukoon sen päälle,

peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6 Sen yön ryöstäköön pimeys;

älköön se iloitko vuoden päivien parissa,

älköön tulko kuukausien lukuun.

7 Katso, hedelmätön olkoon se yö,

älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoot sen päivänmanaajat,

ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9 Pimentykööt sen kointähdet,

odottakoon se valoa, joka ei tule,

älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia

eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 *Job 10:18Miksi en kuollut heti äidin helmaan,

miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet,

minkätähden rinnat imeäkseni?

13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin,

nukkuisin ja saisin levätä

14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa,

jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa,

jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16 tahi olisin olematon

niinkuin maahan kätketty keskoinen,

niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 *Jes. 57:2; Ilm. 14:13Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta,

siellä saavat uupuneet levätä;

18 kaikki vangit ovat rauhassa,

eivät kuule käskijän ääntä.

19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri,

orja on vapaa herrastansa.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa

ja elämää murhemielisille,

21 *Ilm. 9:6jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule,

jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti,

riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan —

23 *Job 19:8miehelle, jonka tie on ummessa,

jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24 *Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni,

valitukseni valuu kuin vesi.

25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi,

ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain,

tuli tuska jälleen."