Jó 4

1 Elifaz de Temã tomou a palavra nestes termos:

2 "Se arriscarmos uma palavra, talvez ficarás aflito, mas quem poderá impedir-me de falar?

3 A muitos ensinaste, deste força a mãos frágeis.

4 Tuas palavras levantavam aqueles que caíam, fortificaste os joelhos vacilantes.

5 Agora que é a tua vez, enfraqueces; quando és atingido, te perturbas.

6 Não estava a tua confiança na tua piedade, e a tua esperança na integridade de tua conduta?

7 Lembra-te: Qual o inocente que pereceu? Ou quando foram destruídos os justos?

8 Tanto quanto eu saiba, os que praticam a iniquidade e os que semeiam sofrimento também os colhem.

9 Ao sopro de Deus eles perecem e são aniquilados pelo vento de seu furor.

10 Urra o leão e seu rugido é abafado, os dentes dos leõezinhos são quebrados.

11 A fera morre porque não tinha presa e os filhotes da leoa se dispersam.

12 Uma palavra chegou a mim furtivamente, e meu ouvido percebeu o murmúrio.

13 Na confusão das visões da noite e na hora em que o sono se apodera das pessoas.

14 Surpreenderam-me o medo e o terror e sacudiram todos os meus ossos.

15 Um sopro perpassou meu rosto e fez arrepiar o pelo do meu corpo.

16 Lá estava um ser – não lhe vi o rosto – como um espectro sob meus olhos.

17 Ouvi uma frágil voz: ‘Pode o homem ser justo na presença de Deus, pode o mortal ser puro diante do seu Criador?

18 Ele não confia nem nos seus próprios servos; até mesmo nos seus anjos encontra defeito,

19 quanto mais nos seus hóspedes em casas de barro, que têm o pó por fundamento! São esmagados como a traça.

20 Entre a manhã e a tarde são aniquilados; sem que neles se preste atenção, morrem para sempre.

21 Não foi arrancada a estaca da tenda deles? Morrem sem terem conhecido a sabedoria’."

Elifaan ensimmäinen puhe: ei kukaan kärsi syyttömästi; ei kukaan ole vanhurskas Jumalan edessä.

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 "Ethän pane pahaksesi,

jos sinulle puhutaan?

Kuka voi vaitikaan olla?

3 Katso, monta sinä olet ojentanut,

ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta,

ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa,

sinä tuskastut,

kun se sinuun sattuu,

sinä kauhistut.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi

ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut,

ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 *Job 15:35; Sananl. 22:8; Hoos. 8:7; Hoos. 10:13; Gal. 6:7Minkä minä olen nähnyt,

niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät,

ne sitä niittävätkin.

9 *Jes. 11:4Jumalan henkäyksestä he hukkuvat,

hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan,

ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta,

ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 Ja minulle tuli salaa sana,

korvani kuuli kuiskauksen,

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä,

kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut,

peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani,

ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —

haamu minun silmäini edessä;

minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 *Job 15:14; Job 25:4; Ps. 143:2'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,

onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,

enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 *2. Kor. 5:1saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,

joiden perustus on maan tomussa!

He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,

heidät muserretaan.

Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,

ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"