Jó 6

1 Jó tomou a palavra nestes termos:

2 "Ah! Se pudessem pesar minha aflição e pôr na balança com ela meu infortúnio!

3 Ela seria mais pesada que a areia do mar: eis por que minhas palavras são desvairadas.

4 As setas do Todo-poderoso estão cravadas em mim e meu espírito bebe o veneno delas. Os terrores de Deus me assediam.

5 Porventura zurra o asno montês, quando tem erva? Muge o boi junto de sua forragem?

6 Come-se uma coisa insípida sem pôr sal? Pode alguém saborear aquilo que não tem gosto algum?

7 Minha alma recusa-se a tocar nisso, meu coração está desgostoso.

8 Quem me dera que meu voto se cumpra, e que Deus realize o que eu espero!

9 Que Deus consinta em esmagar-me, que deixe suas mãos cortarem meus dias!

10 Teria pelo menos um consolo, e eu exultaria em seu impiedoso tormento, por não ter renegado as palavras do Santo.

11 Qual é a minha força para esperar? Qual é meu fim, para me portar com paciência?

12 Será que tenho a força das pedras, ou será de bronze minha carne?

13 Não encontro socorro algum, qualquer esperança de salvação me foi tirada.

14 Recusar a piedade a um amigo é abandonar o temor do Todo-poderoso.

15 Meus irmãos são traiçoeiros como a torrente, como as águas das torrentes que somem.

16 Rolam agitadas pelo gelo, empoçam-se com a neve derretida.

17 No tempo da seca, elas se esgotam, ao vir o calor, seu leito seca.

18 As caravanas se desviam de sua rota, penetram no deserto e perecem.

19 As caravanas de Temã espreitavam e os comboios de Sabá contavam com elas.

20 Ficaram transtornados nas suas suposições; chegando ao lugar, ficaram confusos.

21 É assim que falhais em cumprir o que de vós se esperava nesta hora; a vista de meu infortúnio vos aterroriza.

22 Porventura, disse-vos eu: ‘Dai-me qualquer coisa de vossos bens, dai-me presentes,

23 livrai-me da mão do inimigo e tirai-me do poder dos violentos?’.

24 Ensinai-me, e me calarei, mostrai-me em que falhei!

25 Como são eficazes os discursos sensatos! Mas em que podereis surpreender-me?

26 Pretendeis censurar palavras? Palavras desesperadas, leva-as o vento.

27 Seríeis capazes de leiloar até mesmo um órfão e traficar até mesmo um amigo.

28 Vamos, peço-vos, olhai para mim face a face e não mentirei.

29 Voltai atrás e não sejais injustos; vinde: estou inocente nessa questão.

30 Haverá iniquidade em minha língua? Meu paladar não sabe discernir o mal?

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimystensä suuruutta ja toivoo, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

4 *5. Moos. 32:23; Ps. 38:3Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 *Job 19:19Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 *Ps. 119:103Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30 Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"