Jó 12

1 Jó tomou a palavra nestes termos:

2 "Sois mesmo gente muito hábil, e convosco morrerá a sabedoria!

3 Tenho também o espírito como o vosso, e não vos sou inferior! Quem, pois, ignoraria o que sabeis?

4 Os amigos escarnecem daquele que invoca a Deus, para que ele lhe responda. Sim, zombam do justo e do inocente.

5 ‘Vergonha para a infelicidade!’ – assim pensam os felizes. Só há desprezo para aquele cujo pé fraqueja.

6 As tendas dos bandidos gozam de paz, e segurança para aqueles que provocam a Deus, que não têm outro Deus senão o próprio braço.

7 Pergunta, pois, aos animais da terra, eles te ensinarão; e às aves do céu, e elas te instruirão.

8 Fala aos répteis da terra, e eles te responderão, e aos peixes do mar, e eles te contarão.

9 Entre todos esses seres, quem não sabe que foi a mão de Deus que fez tudo isso?’

10 Ele que tem em mãos a alma de tudo o que vive e o sopro de vida de todo o gênero humano.

11 Não discerne o ouvido as palavras, como o paladar discerne o sabor da comida?

12 A sabedoria pertence aos cabelos brancos, e à longa vida confere a inteligência.

13 Em Deus residem a sabedoria e o poder. Ele possui o conselho e a inteligência.

14 O que ele destrói não será reconstruído, se aprisionar um homem, ninguém há que o solte.

15 Quando faz as águas pararem, há seca; se as soltar, submergirão a terra.

16 Nele há força e prudência; ele conhece o que engana e o enganado.

17 Faz os árbitros andarem descalços e torna os juízes estúpidos.

18 Ele desata a cinta dos reis e cinge-lhes os rins com uma corda.

19 Ele faz os sacerdotes andar descalços e abate os poderosos.

20 Ele tira a palavra aos mais seguros de si mesmos e retira a sabedoria dos anciãos.

21 Ele derrama desprezo sobre os nobres e afrouxa a cinta dos fortes.

22 Ele põe a claro os segredos das trevas e traz à luz a sombra da morte.

23 Ele torna grandes as nações e as destrói, multiplica os povos e depois os suprime.

24 Ele tira a razão dos chefes da terra, e os deixa perdidos no deserto sem pista.

25 Andam às apalpadelas nas trevas, privados da luz, tropeçando como um ébrio.

Jobin vastaus: Ystävät ovat ylpeitä, itseviisaita ja sydämettömiä; Jumala tekee, niinkuin hän tahtoo.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Totisesti, te yksin olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

3 *Job 13:2Onhan minullakin ymmärrystä

yhtä hyvin kuin teillä;

en ole minä teitä huonompi,

ja kuka ei moisia tietäisi?

4 Ystävänsä pilkkana on hän,

jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,

hurskas, nuhteeton on pilkkana.

5 Turvassa olevan mielestä

sopii onnettomuudelle ylenkatse;

se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

6 *Job 21:7; Ps. 73:3; Jer. 12:1; Hab. 1:11Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat,

turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —

7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat sinulle.

9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

10 *4. Moos. 16:22; Ap. t. 17:28hänen, jonka kädessä on kaiken

elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —

11 *Job 34:3"Eikö korva koettele sanoja

ja suulaki maista ruuan makua?"

12 "Vanhuksilla on viisautta,

ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —

13 "Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä neuvo ja ymmärrys.

14 *Ilm. 3:7Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen;

kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;

hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys;

hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

17 *Jes. 3:2Hän vie neuvosmiehet pois

paljaiksi riistettyinä

ja tekee tuomarit tyhmiksi.

18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa

ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

20 Hän hämmentää luotettavain puheen

ja ottaa pois vanhoilta taidon.

21 *Ps. 107:40Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle

ja aukaisee virtojen padot.

22 *Matt. 10:26; 2. Kor. 4:6Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta

ja tuo valoon pilkkopimeän.

23 *Ps. 107:38Hän korottaa kansat,

ja hän hävittää ne,

hän laajentaa kansakunnat,

ja hän kuljettaa ne pois.

24 Maan kansan päämiehiltä

hän ottaa ymmärryksen

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

25 He haparoivat pimeässä valoa vailla,

ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."