Jó 31

1 Eu havia feito um pacto com os meus olhos, para não desejar nunca olhar para uma virgem.

2 Que parte me daria Deus lá do alto, que sorte o Todo-poderoso me enviaria do céu?

3 Acaso a infelicidade não está reservada ao injusto e o infortúnio ao iníquo?

4 Não conhece Deus os meus caminhos e não conta todos os meus passos?

5 Se caminhei com a mentira e meu pé correu atrás da fraude,

6 que Deus me pese na balança da justiça e reconhecerá a minha integridade.

7 Se meus passos se desviaram do caminho e meu coração seguiu meus olhos, e se às minhas mãos se apegou qualquer mácula,

8 que semeie eu e outro o coma, e minhas plantações sejam desenraizadas!

9 Se meu coração foi seduzido por uma mulher, se fiquei à espreita à porta de meu vizinho,

10 que minha mulher gire a mó para um outro e que estranhos a possuam!

11 Pois isso seria um crime, um delito digno de julgamento,

12 um fogo que devoraria até o abismo e que teria arruinado todos os meus bens.

13 Nunca violei o direito de meu escravo ou de minha serva, em suas discussões comigo.

14 Que farei eu quando Deus se levantar? Quando me interrogar, que lhe responderei?

15 Aquele que me criou no ventre, não o criou também a ele? Um mesmo criador nos formou!

16 Acaso recusei aos pobres aquilo que desejavam e fiz desfalecer os olhos da viúva?

17 Ou comi sozinho meu pedaço de pão, sem que o órfão tivesse a sua parte?

18 Antes, desde minha infância cuidei-o como um pai e desde o ventre materno fui o seu guia.

19 Se vi perecer um homem por falta de roupa e um pobre que não tinha com que cobrir-se,

20 sem que seus rins me tenham abençoado, aquecido como estava com a lã de minhas ovelhas;

21 se levantei a mão contra o órfão, quando me via apoiado pelos juízes,

22 que meu ombro caia de minhas costas e meu braço seja arrancado de seu cotovelo!

23 Pois o terror de Deus me invadiu e diante de sua majestade não posso subsistir.

24 Nunca pus no ouro minha segurança e jamais disse ao ouro puro: ‘És minha esperança!’.

25 Nunca me rejubilei por ser grande a minha riqueza, nem pelo fato de minha mão ter ajuntado muito.

26 Quando via o sol brilhar e a lua levantar-se em seu esplendor,

27 jamais meu coração deixou-se seduzir em segredo e minha mão não foi levada à boca para um beijo.

28 Isso seria um crime digno de castigo, pois eu teria renegado o Deus que está no alto.

29 Nunca me alegrei com a ruína de meu inimigo, nem exultei quando a infelicidade o feriu.

30 Não permiti que minha boca pecasse, reclamando sua morte por uma imprecação.

31 Jamais as pessoas de minha tenda me disseram: ‘Há alguém que não tenha ficado satisfeito da carne?’.

32 O estrangeiro não passava a noite fora, eu abria a minha porta ao viajante.

33 Nunca dissimulei minha culpa aos homens, escondendo em meu peito minha iniquidade,

34 como se temesse a multidão e receasse o desprezo das famílias, a ponto de me manter quieto sem pôr o pé fora da porta.

35 Oh! Se eu tivesse alguém para me ouvir! Eis a minha assinatura: que o Todo-poderoso me responda! Que o meu adversário escreva também um memorial.

36 Por certo eu o carregaria sobre meus ombros e cingiria minha fronte com ele como de uma coroa!

37 Eu lhe prestaria contas de todos os meus passos e me apresentaria diante dele altivo como um príncipe.

38 Se minha terra clamou contra mim e seus sulcos derramaram lágrimas,

39 se comi seus frutos sem pagar, se afligi os seus donos,

40 que em vez de trigo nasçam espinhos e joio em vez de cevada!". Aqui terminam os discursos de Jó.

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyytensä.

1 *Matt. 5:28"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3 Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4 *2. Aik. 16:9; Job 34:21; Sananl. 5:21; Jer. 32:19Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6 *Job 13:18punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11 *5. Moos. 22:22sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13 Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15 *Ps. 139:13; Sananl. 14:31; Sananl. 17:5; Sananl. 22:2; Ef. 6:9Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16 Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 *Jes. 58:7Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18 En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24 *Ps. 62:11; Mark. 10:24; 1. Tim. 6:17Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27 *5. Moos. 4:19sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28 *5. Moos. 17:3niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29 *Sananl. 24:17Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30 *Matt. 5:44; Room. 12:14En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32 *Hebr. 13:2; 1. Piet. 4:9Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34 *2. Moos. 23:2säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35 *Job 23:3Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.