Jó 9

1 Jó tomou a palavra nestes termos:

2 "Sim, bem sei que é assim. Como poderia o homem ter razão diante de Deus?

3 Se quisesse disputar com ele, não lhe responderia uma vez entre mil.

4 Deus é sábio de coração e poderoso em força; quem pode afrontá-lo impunemente?

5 Ele transporta os montes, sem que o percebam; ele os desmorona em sua cólera.

6 Sacode a terra em sua base e suas colunas são abaladas.

7 Dá ordem ao sol que não se levante e põe um selo nas estrelas.

8 Ele sozinho formou a extensão do céu e caminha sobre as alturas do mar.

9 Ele criou a Ursa e o Órion, as Plêiades e as constelações austrais.

10 Fez maravilhas insondáveis e prodígios incalculáveis.

11 Ele passa despercebido perto de mim, toca levemente em mim, e não o percebo.

12 Quem poderá impedi-lo de arrebatar uma presa? Quem lhe dirá: ‘Que é que fazes?’.

13 Deus não retém o seu furor; diante dele jazem prosternados os auxiliares de Raab.

14 Quem sou eu para replicar-lhe, para escolher argumentos contra ele?

15 Ainda que eu tivesse razão não poderia responder. Pediria clemência ao meu juiz.

16 Se eu o chamasse e ele não me respondesse, não acreditaria que tivesse ouvido a minha voz.

17 Ele, que me desfaz como um redemoinho, e multiplica minhas feridas sem manifestar o motivo,

18 não me deixa tomar fôlego, de tanto me fartar de amarguras.

19 Se se busca a fortaleza, é ele o forte! Se se busca o direito, quem o citará?

20 Se eu pretendesse ser justo, minha boca me condenaria; se fosse inocente, ela me declararia perverso.

21 Sou íntegro? Sim, eu o sou. Pouco me importa a vida. Aliás, desprezo a minha vida.

22 Para mim tudo é a mesma coisa. É por isso que eu disse que ele faz perecer o íntegro como o ímpio.

23 Se, de repente, um flagelo causa a morte, ele se ri do desespero dos inocentes.

24 A terra está entregue nas mãos do ímpio, e ele cobre com um véu os olhos de seus juízes… Se não é ele, quem será?

25 Os dias de minha vida são mais rápidos do que um corcel, fogem sem ter visto a felicidade.

26 Passam como os barcos de junco, como a águia que se precipita sobre a presa.

27 Se decido esquecer minha queixa, abandonar meu ar triste e voltar a ser alegre,

28 temo por todos os meus tormentos, sabendo que não me absolverás!

29 Tenho certeza de ser condenado! O que me adianta cansar-me em vão?

30 Por mais que me lavasse com águas de neve, que limpasse minhas mãos na lixívia,

31 tu me atirarias na imundície e as minhas próprias vestes teriam nojo de mim.

32 Ele não é um humano como eu a quem possa responder, com quem eu possa comparecer na justiça.

33 Pois que não há entre nós um árbitro que ponha sua mão sobre nós dois.

34 Que Deus retire seu chicote de cima de mim, para pôr um termo a seus medonhos terrores.

35 Então lhe falarei sem medo; pois, estou só comigo mesmo.

Jobin vastaus: Ihminen ei kykene puolustautumaan Kaikkivaltiasta vastaan; Job vakuuttaa olevansa viaton ja syyttää Jumalaa mielivallasta.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 *Job 25:4; Ps. 143:2"Totisesti minä tiedän, että niin on;

kuinka voisi ihminen olla oikeassa

Jumalaa vastaan!

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan,

ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan

kuka on niskoitellut häntä vastaan

ja jäänyt rankaisematta?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta,

hän kukistaa ne vihassansa;

6 hän järkyttää maan paikaltaan,

ja sen patsaat vapisevat;

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse,

ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

8 *Job 26:7; Ps. 104:2hän yksinänsä levittää taivaat

ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

9 *Job 38:31; Aam. 5:8hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan,

Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

10 *Job 5:9; Ps. 72:18; Ps. 86:10; Room. 11:33hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe;

hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa,

kuka voi häntä estää,

kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

13 *Job 26:12Jumala ei taltu vihastansa;

hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle,

valita sanojani häntä vastaan?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi;

minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin,

en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa

ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18 joka ei anna minun vetää henkeäni,

vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo:

'Tässä olen!'

mutta jos oikeutta, niin:

'Kuka vetää minut tilille?'

20 Vaikka olisin oikeassa,

niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;

vaikka olisin syytön,

niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni,

elämäni on minulle halpa.

22 *Saarn. 9:2; Mal. 3:14Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:

hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa,

niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan,

hän peittää sen tuomarien kasvot —

ellei hän, kuka sitten?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,

pakenevat onnea näkemättä,

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,

niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,

muuttaa muotoni ja ilostua,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani,

tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Syyllisenä täytyy minun olla;

miksi turhaan itseäni vaivaan?

30 *Jer. 2:22Jos vaikka lumessa peseytyisin

ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan,

niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

32 *Saarn. 6:10Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä,

voidakseni vastata hänelle

ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa,

joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34 *Job 13:21ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni,

niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi,

sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."