Jó 39

1 Sabes o tempo em que as cabras monteses dão cria nos rochedos? Observaste o parto das corças?

2 Contaste os meses de sua gravidez e sabes o tempo de seu parto?

3 Elas se agacham, dão cria e se livram de suas dores.

4 Seus filhotes tornam-se fortes e crescem nos campos, apartam-se delas e não voltam mais a elas.

5 Quem pôs o jumento selvagem em liberdade e quem rompeu os laços do asno veloz?

6 Dei-lhe o deserto por morada e a planície salgada como lugar de habitação.

7 Ele se ri do tumulto da cidade e não escuta os gritos do tropeiro.

8 Explora as montanhas da sua pastagem e nela anda buscando tudo o que é verde.

9 Quererá servir-te o boi selvagem ou passará a noite em teu estábulo?

10 Podes prendê-lo com uma corda em seu pescoço ou fenderá ele atrás de ti os teus sulcos?

11 Fiarás nele porque sua força é grande e lhe deixarás a seu cuidado o teu trabalho?

12 Confiarás nele para que te traga para a casa o que semeaste e que te encha a tua eira?

13 O avestruz bate as asas alegremente, não tem asas nem penas de bondade?

14 Abandona os seus ovos na terra e os deixa aquecer no solo,

15 esquecendo-se que um pé poderá esmagá-los ou que animais selvagens poderão pisá-los.

16 É cruel com seus filhotes, como se não fossem seus e não se incomoda de ter sofrido em vão.

17 Pois Deus lhe negou sabedoria e não lhe concedeu inteligência.

18 Mas, quando alça voo, ri-se do cavalo e do cavaleiro.

19 És tu que dás vigor ao cavalo e foste tu que enfeitaste seu pescoço com uma crina ondulante?

20 Que o fazes saltar como um gafanhoto, relinchando terrivelmente?

21 Orgulhoso de sua força, escava a terra com a pata e atira-se à frente das armas.

22 Ri-se do medo, nada o assusta e não recua diante da espada.

23 Sobre ele ressoam a aljava, o ferro brilhante da lança e o dardo.

24 Tremendo de impaciência, devora o espaço e o som da trombeta não o deixa no lugar.

25 Ao sinal do clarim, diz: ‘Vamos!’. De longe fareja a batalha, a voz troante dos chefes e o alarido dos guerreiros.

26 É graças à tua sabedoria que o falcão alça voo e desdobra as suas asas para o sul?

27 É por tua ordem que a águia levanta voo e faz seu ninho nas alturas?

28 Ela habita nos rochedos e neles passa a noite, sobre a ponta rochosa e o cimo escarpado.

29 De lá espia sua presa, pois seus olhos penetram as distâncias.

30 Seus filhotes se alimentam de sangue e onde quer que haja cadáveres, ali está ela".

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

1 (38:39)*Ps. 104:21"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

2 (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

3 (41)*Ps. 145:15; Ps. 147:9; Matt. 6:26; Luuk. 12:24Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

5 (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

6 (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

7 (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

8 (5)*Job 24:5Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi,

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

9 (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

10 (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

11 (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

12 (9)*4. Moos. 24:8Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan,

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

13 (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

14 (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

15 (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

16 (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

17 (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

18 (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

19 (16)*Valit. 4:3Se on tyly poikasilleen,

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

20 (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

21 (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

22 (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

23 (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

24 (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

25 (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

26 (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

27 (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

28 (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

29 (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

30 (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

31 (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

32 (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

33 (30)*Matt. 24:28; Luuk. 17:37Sen poikaset särpivät verta,

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

35 (2)*Jes. 45:9"Tahtooko vikoilija riidellä

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

36 (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

37 (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

38 (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."