Jó 17

1 Meu espírito vai-se consumindo, os meus dias se apagam, só me resta o sepulcro!

2 Estou de fato cercado de zombadores e meus olhos velam por causa de seus ultrajes.

3 Sê tu mesmo a minha caução, junto a ti, pois quem ousará bater em minha mão?

4 Pois fechaste o seu coração à inteligência; por isso, não os deixarás triunfar.

5 Há quem convide seus amigos à partilha, enquanto desfalecem os olhos de seus filhos.

6 Ele me reduziu a zombaria do povo, como aquele em cujo rosto se cospe.

7 Meus olhos se escurecem de tristeza e todo o meu corpo não é mais que uma sombra.

8 As pessoas retas estão espantadas e o inocente se irrita contra o ímpio.

9 O justo, entretanto, persiste no seu caminho, e o homem de mãos puras redobra de coragem.

10 Mas vós todos voltai e vinde; pois não acharei entre vós nenhum sábio.

11 Meus dias se esgotam, meus projetos estão aniquilados, frustraram-se os projetos do meu coração.

12 Fazem da noite, dia. A luz da manhã é para mim como trevas.

13 Deverei esperar? A região dos mortos é a minha morada! Preparo meu leito no local tenebroso.

14 Disse ao sepulcro: ‘Tu és meu pai’, e aos vermes: ‘Vós sois minha mãe e minha irmã!’.

15 Onde está, pois, minha esperança? E a minha felicidade, quem a entrevê?

16 Descerão elas comigo à região dos mortos? Afundaremos juntos no pó?".

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsisivät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

1 "Minun henkeni on rikki raastettu,

minun päiväni sammuvat,

kalmisto on minun osani.

2 Totisesti, pilkka piirittää minua

ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3 *Sananl. 6:1Aseta puolestani pantti talteesi;

kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä

heidän sydämensä;

sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 Ystäviä kutsutaan osajaolle,

mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6 *Job 30:9; Ps. 44:15; Valit. 3:14Minut on pantu kansoille sananlaskuksi;

silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta,

ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät,

ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä,

ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne;

en löydä minä viisasta joukostanne.

11 Päiväni ovat menneet,

rauenneet ovat aivoitukseni,

mitä sydämeni ikävöitsi.

12 Yön he tekevät päiväksi;

valo muka lähenee pimeydestä.

13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;

minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14 *Job 25:6minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni',

ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15 Missä on silloin minun toivoni,

ja kuka saa minun toivoani katsella?

16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa,

kun yhdessä lepäämme tomussa."