1 Šuachas Bildadas atsakydamas tarė:
2 "Ar ilgai jūs dar taip kalbėsite? Nutilkite ir leiskite mums kalbėti.
3 Kodėl mes laikomi gyvuliais ir neišmanėliais?
4 Tu plėšai save pykčiu. Ar dėl tavęs žemė taps tuščia ir uolos pajudės iš savo vietos?
5 Nedorėlio šviesa užges ir jo liepsnos kibirkštis nebešvies.
6 Jo palapinėje bus tamsu ir jo žiburys užges su juo.
7 Jo buvę tvirti žingsniai sutrumpės, jo paties sumanymas jį parblokš.
8 Jo kojos įkliuvusios į tinklą, jis eina uždengta duobe.
9 Jo kulnis pateks į spąstus, ir jis paklius plėšikui.
10 Kilpa padėta jam ant žemės, spąstai ant tako.
11 Pavojai gąsdins jį iš visų pusių ir nuvarys jį nuo kojų.
12 Jo jėgos išseks nuo bado, žlugimas pasiruošęs prie jo šono.
13 Jo odą suės ligos, mirties pirmagimis prarys jo jėgą.
14 Jo pasitikėjimas bus išrautas iš jo palapinės ir nuves jį pas siaubų karalių.
15 Tai gyvens jo palapinėje, nes ji nebepriklauso jam, jo buveinė bus apibarstyta siera.
16 Jo šaknys nudžius žemėje, o šakos bus nukirstos viršuje.
17 Jo atsiminimas dings krašte ir jo vardas nebus minimas gatvėje.
18 Jis bus išvytas iš šviesos į tamsą ir išvarytas iš pasaulio.
19 Palikuonių jis nepaliks tautoje ir niekas nepasiliks jo buveinėje.
20 Po jo atėję stebėsis jo diena ir prieš jį buvę bus išgąsdinti.
21 Tikrai tokia yra nedorėlio buveinė ir vieta to, kuris nepažįsta Dievo".
1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet,
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.