1 "Ar gali pagauti leviataną kabliu ir užnerti virvę jam ant liežuvio?

2 Ar gali perverti kabliu jo šnerves ir akstinu perdurti jo žiaunas?

3 Ar jis maldaus tave, ar kalbės švelniais žodžiais?

4 Ar jis sudarys sutartį su tavimi ir tarnaus tau amžinai?

5 Ar gali žaisti su juo kaip su paukščiu ir jį pririšti savo mergaitėms?

6 Ar dėl jo tarsis žvejai ir pasidalins jį pirkliai?

7 Ar gali prismaigstyti strėlių į jo odą ir žeberklu persmeigti jo galvą?

8 Jei paliesi jį ranka, atsiminsi ir daugiau to nebedarysi.

9 Tuščia viltis jį nugalėti, nes vien į jį pažvelgus, baimė ima.

10 Niekas nedrįstų jo erzinti. Kas tad galėtų atsilaikyti prieš mane?

11 Kas davė man pirmas, kad jam atlyginčiau? Viskas po dangumi priklauso man.

12 Neslėpsiu jo didybės, galios ir tobulos sandaros.

13 Kas atidengs jo drabužio kraštą? Kas sieks tarp jo dantų?

14 Kas jį pražiodys? Jo dantys baisūs.

15 Jis didžiuojasi savo žvynais, kurie sutvirtinti lyg antspaudu.

16 Jie taip arti vienas kito, kad nė oras nepatenka į jų tarpą.

17 Jie vienas su kitu neatskiriamai sujungti.

18 Nuo jo čiaudėjimo blykčioja žaibai, jo akys spindi lyg aušra.

19 Iš jo nasrų eina ugnis, skraido ugnies kibirkštys.

20 Iš jo šnervių kyla garai kaip iš verdančio katilo.

21 Jo kvapas uždega anglis, liepsna veržiasi iš jo nasrų.

22 Jo jėga sprande; jo išvaizda baugina.

23 Jo kūno dalys tvirtai sujungtos, jos nepajudinamos.

24 Širdis jo kieta kaip akmuo, tvirta kaip apatinė girnų pusė.

25 Prieš jį dreba galiūnai, išgąsdinti pasitraukia.

26 Nei kardu, nei strėle ar ietimi jo nesužeisi.

27 Geležis jam kaip šiaudai, varis kaip supuvęs medis.

28 Strėlės jo negąsdina, mėtyklės akmenys jam tik pelai.

29 Lazdos jam kaip ražienos, jis juokiasi iš švilpiančių iečių.

30 Po juo aštrūs akmenys, ant aštrių šukių jis guli kaip ant dumblo.

31 Jis užvirina gelmę kaip puodą, jūrą padaro kaip tepalų puodą.

32 Jam nuplaukus, lieka šviesus takas, gelmė atrodo pražilusi.

33 Žemėje nėra jam lygaus; jis nepažįsta baimės.

34 Jis žiūri į viską iš aukšto; jis karalius visų išdidumo vaikų".

1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.