1 Naamatietis Cofaras atsakydamas tarė:
2 "Mano mintys verčia mane atsiliepti, ir dėl to aš skubu kalbėti.
3 Aš girdėjau priekaištus man ir mano supratimo dvasia verčia mane atsakyti.
4 Ar nežinai, kad nuo seno, kai žmogus buvo įkurdintas žemėje,
5 nedorėlių džiaugsmas trumpas ir veidmainių džiaugsmas tik akimirka?
6 Nors jo puikybė pasiektų dangus ir jo galva liestų debesis,
7 jis pražus kaip jo paties išmatos. Kas jį matė, klaus: ‘Kur jis?’
8 Kaip sapnas jis dings, pranyks kaip nakties regėjimas.
9 Akis, kuri jį matė, nebematys jo daugiau ir jo vieta jo neberegės.
10 Jo vaikai ieškos beturčių palankumo, jo rankos sugrąžins jo turtus.
11 Jo kaulai pilni jaunystės nuodėmių, kurios gulės dulkėse kartu su juo.
12 Nors nedorybė saldi jo burnoje, nors jis slepia ją po savo liežuviu,
13 saugo ją ir nepaleidžia, paslėpęs savo burnoje,
14 tačiau maistas jo viduriuose virs gyvačių tulžimi.
15 Prarytus turtus jis išvems; Dievas iš jo pilvo ištrauks juos.
16 Gyvačių nuodus jis čiulps, jį nužudys angies liežuvis.
17 Jis nematys upių ir upelių, tekančių medumi ir pienu.
18 Ką jis uždirbo, turės atiduoti ir neprarys to. Jis atlygins savo turtais ir nepasidžiaugs jais.
19 Nes jis nuskriaudė ir apleido vargšą, pasisavino namus, kurių nestatė.
20 Jo godumui nebuvo ribų, bet jis nieko neišgelbės.
21 Neliks jo valgio ir niekas nežiūrės į jo gėrybes.
22 Kai jis bus apsirūpinęs, jam bus ankšta, nelaimės rankos apims jį.
23 Kai jis norės prikimšti savo pilvą, Dievas pasiųs savo rūstybę ant jo, išlies ją, jam bevalgant.
24 Jis bėgs nuo geležinio ginklo, bet jį pervers varinis lankas.
25 Strėlė bus ištraukta iš jo kūno, žibantis antgalis bus išliejęs jo tulžį; siaubai apniks jį.
26 Tamsa paslėpta jo viduje; prarys jį ugnis, kurios niekas neužkūrė. Bus varginami tie, kas liks jo palapinėje.
27 Dangus atskleis jo kaltę ir žemė sukils prieš jį.
28 Visas jo turtas bus sunaikintas ir nuneštas Jo rūstybės dieną.
29 Tokia dalis yra nuo Dievo nedorėliui ir toks palikimas yra Dievo jam skirtas".
1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.