1 Šuachas Bildadas atsakydamas tarė:
2 "Ar dar ilgai tu šitaip kalbėsi? Tavo žodžiai yra kaip stiprus vėjas.
3 Argi Dievas neteisingai teisia, ar Visagalis iškreipia teisingumą?
4 Jei tavo sūnūs Jam nusidėjo, Jis juos atidavė jų nusikaltimams.
5 Jei tu ieškosi Dievo ir maldausi Visagalį,
6 būsi tyras ir doras, tai Jis pakils dėl tavęs ir duos klestėjimą tavo teisumo buveinei.
7 Nors tavo pradžia buvo maža, tačiau galiausiai tai labai išaugs.
8 Patyrinėk ankstesnius laikus ir sužinok, ką patyrė jų tėvai.
9 Mes gyvename tik nuo vakar dienos ir nieko nežinome, nes mūsų dienos žemėje lyg šešėlis.
10 Jie tikrai pamokys tave, duos nuoširdžių patarimų.
11 Ar auga papirusas, kur nėra drėgmės, ir nendrės be vandens?
12 Dar žydėdamas ir nenuskintas, jis sudžiūsta pirma visų žolių.
13 Tokie keliai yra visų, kurie pamiršta Dievą; ir veidmainių viltis pražus.
14 Jų viltis sunyks ir jų pasitikėjimas tik voratinklis.
15 Atsirems į savo namus, bet jie sugrius, įsitvers jų, bet jie neatlaikys.
16 Jis žaliuoja saulėje, jo atžalos plečiasi sode.
17 Akmenų krūvą apraizgo jo šaknys, jos laikosi akmenuotoje žemėje.
18 Jei Jis išraus jį iš tos vietos, ši išsigins jo: ‘Aš tavęs niekada nemačiau’.
19 Toks yra jo kelių džiaugsmas, o iš žemės auga kiti.
20 Dievas neatmes tobulojo ir nepadės piktadariams.
21 Jis pripildys tavo burną juoko ir tavo lūpas džiaugsmo.
22 Tie, kurie tavęs nekenčia, bus aprengti gėda, ir nedorėlio palapinės sunyks".
1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
3 Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?
4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.
14 Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
20 Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!
22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.