1 "Dėl to mano širdis dreba ir pasitraukė iš savo vietos.

2 Klausykite Jo balso, griaudėjimo, kuris sklinda iš Jo burnos.

3 Jis siunčia jį po visą padangę, Jo žaibai iki žemės pakraščių.

4 Po to aidi balsas. Jis sugriaudžia savo didybės balsu ir nieko nepasilieka, kai Jo balsas pasigirsta.

5 Dievas didingai griaudėja savo balsu, Jis daro mums nesuvokiamų dalykų.

6 Sniegui Jis įsako snigti, silpnas ir stiprus lietus priklauso nuo Jo.

7 Kad žmonės pažintų Jo darbą, Jis užantspauduoja žmonių rankas.

8 Tuomet ir žvėrys slepiasi savo lindynėse.

9 Iš pietų ateina audra, iš šiaurės­šaltis.

10 Dievo kvapu padaromas ledas, ir platūs vandenys sustingsta.

11 Jis pripildo debesis drėgmės, iš jų sklinda žaibai.

12 Jie plaukia, kur Jis nukreipia, ir vykdo, ką Jis įsako, visuose žemės kraštuose.

13 Jis tai daro norėdamas sudrausti, palaiminti arba pasigailėti.

14 Jobai, stebėk ir apsvarstyk Dievo nuostabius darbus.

15 Ar žinai, kaip Dievas juos suvaldo ir parodo savo debesies šviesą?

16 Ar žinai, kaip debesys laikosi, šitie nuostabūs darbai To, kuris turi tobulą pažinimą?

17 Ar žinai, kodėl drabužiai įkaista, kai Jis ramina žemę pietų vėju?

18 Ar tu su Juo ištiesei dangaus skliautą tvirtą kaip veidrodį, iš vario nulietą?

19 Pamokyk mus, ką turime Jam sakyti, nes mes nesusigaudome tamsoje.

20 Ar bus Jam pranešta, ką kalbu? Jei žmogus kalbėtų, jis būtų prarytas.

21 Kai debesys uždengia saulę, šviesos nematyti, bet, vėjui papūtus, dangus nuskaidrėja.

22 Iš šiaurės ateina giedra, o Dievas yra bauginančiai didingas.

23 Visagalis mums nepasiekiamas; Jis galingas jėga, tiesa ir teisingumu, Jis neišnaudoja.

24 Todėl žmonės Jo bijo. Jis nepaiso tų, kurie dedasi išmintingi".

1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

14 Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

15 Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

16 Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

17 Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

18 voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

19 Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

20 Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

21 Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

23 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

24 Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.