1 Jobas atsakydamas tarė:
2 "Klausykite atidžiai mano žodžių, ir tokia bus jūsų paguoda.
3 Kantriai išklausykite mano kalbą; kai baigsiu, galite toliau tyčiotis.
4 Argi mano skundas žmogui? Jei taip būtų, mano dvasia nesijaudintų.
5 Pažvelkite į mane ir nusigąskite, uždenkite ranka savo burnas.
6 Tai prisiminęs, pats nusigąstu, drebėjimas apima mano kūną.
7 Kodėl nedorėliai gyvena iki senatvės ir yra kupini jėgos?
8 Jų palikuonys įsikuria jų aplinkoje, jų vaikaičiai gyvena su jais.
9 Jų namai saugūs, jie nieko nebijo, ir Dievo lazda jų neplaka.
10 Jų galvijai veisiasi, karvės apsiveršiuoja ir neišsimeta.
11 Jų vaikai šokinėja kaip ėriukai ir žaidžia.
12 Jie paima būgnelius ir arfas ir džiaugiasi, skambant fleitai.
13 Jie gyvena pasiturinčiai ir per akimirksnį nueina į kapus,
14 nors jie sako Dievui: ‘Atsitrauk nuo mūsų. Mes nenorime pažinti Tavo kelių.
15 Kas yra Visagalis, kad Jam turėtume tarnauti? Kokią naudą turėsime, jei melsimės Jam?’
16 Bet jų gerovė nėra jų pačių rankose; todėl nedorėlių patarimas yra toli nuo manęs.
17 Juk dažnai užgęsta nedorėlių žibintas ir juos prislegia nelaimės! Dievas užsirūstinęs siunčia jiems vargų.
18 Jie yra kaip šiaudai prieš vėją, kaip audros nunešami pelai.
19 Jūs sakote, kad Dievas kaupia nedorybes jo vaikams! Tegul Jis atlygina jam pačiam, kad jis tai žinotų.
20 Jo akys tepamato savo pražūtį ir jis tegeria Visagalio rūstybę.
21 Kam jam rūpintis savo namais po savęs, kai jo mėnesių skaičius bus nutrauktas?
22 Argi galima pamokyti išminties Dievą, kuris teisia valdovus?
23 Vienas miršta kupinas jėgų, laisvas nuo rūpesčių ir ramus,
24 jo viduriai pilni taukų ir jo kaulai prisigėrę smegenų.
25 Kitas miršta su apkartusia siela, nieko gero neragavęs.
26 Abu paguldomi į dulkes, ir kirmėlės juos apdengia.
27 Aš žinau jūsų mintis ir jūsų nedoras užmačias prieš mane.
28 Jūs sakote: ‘Kur kunigaikščių namai ir kur nedorėlių buveinės?’
29 Pasiklausykite keliautojų ir pasimokykite iš jų pasakojimų,
30 kad nedorėlis palaikomas žlugimo dienai ir bus atvestas į rūstybės dieną.
31 Kas pasakys jam į akis apie jo kelius? Kas atlygins jam už tai, ką jis padarė?
32 Jis bus nuvežtas į kapines ir pasiliks kape.
33 Slėnio grumstai bus jam mieli; kiekvienas žmogus nueis paskui jį ir prieš jį buvo nesuskaitoma daugybė.
34 Kaip tad jūs mane tuščiai guodžiate, nes jūsų atsakymai yra tik apgaulė".
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.