1 Viešpats atsiliepė Jobui iš audros ir tarė:

2 "Kas aptemdo patarimą neprotingais žodžiais?

3 Susijuosk dabar kaip vyras; Aš klausiu tave, o tu atsakyk man.

4 Kur buvai, kai Aš dėjau žemės pamatus? Atsakyk, jei supranti.

5 Ar žinai, kas nustatė jos dydį, kas ją išmatavo?

6 Ant ko pritvirtintas jos pamatas arba kas padėjo jos kertinį akmenį,

7 kai kartu giedojo ryto žvaigždės ir šaukė iš džiaugsmo visi Dievo sūnūs?

8 Kas uždarė jūros duris, kai ji veržėsi, tarsi išeidama iš įsčių?

9 Aš aprengiau ją debesimis lyg drabužiu ir apsupau tamsa lyg vystyklais,

10 kai jai paskyriau ribas, įdėjau skląstį bei duris

11 ir pasakiau: ‘Iki čia ateisi, ne toliau; čia sustos tavo puikiosios bangos’.

12 Ar kada nors savo gyvenime įsakei rytui ir nurodei aušrai jos vietą,

13 kad ji, pasiekus žemės pakraščius, nukratytų nedorėlius nuo jos?

14 Žemė keičiasi kaip molis po antspaudu, susiklosto kaip drabužis.

15 Nedorėliams saulė nebešviečia, jų pakelta ranka sulaužoma.

16 Ar kada pasiekei jūros šaltinius ir vaikštinėjai tyrinėdamas gelmes?

17 Ar mirties vartai tau buvo atverti, ar matei mirties šešėlio duris?

18 Ar išmatavai žemės platybes? Atsakyk, jei visa tai žinai.

19 Kur yra kelias į šviesą, kur gyvena tamsa?

20 Ar gali pasiekti jų ribas ir surasti taką į jų namus?

21 Aišku, tu žinai, nes tada jau buvai gimęs ir gyveni nuo amžių!

22 Ar buvai nuėjęs į sniego sandėlius ir sandėlius krušos,

23 kurią laikau sielvarto metui, karo ir kovos dienai?

24 Kur yra kelias, kuriuo ateina šviesa ir iš kur pakyla žemėje rytys?

25 Kas nustatė lietui ir žaibui kryptį,

26 kad lytų negyvenamose vietose, dykumose, kur nėra žmonių,

27 drėkintų tuščią ir apleistą žemę, kad želtų žolė?

28 Ar lietus turi tėvą? Kas pagimdė rasos lašus?

29 Kur gimė ledas? Kas pagimdė šerkšną po dangumi?

30 Kodėl vanduo sukietėja į akmenį ir gelmių paviršius užšąla?

31 Ar gali surišti Sietyno raiščius ir atrišti Oriono?

32 Ar gali liepti užtekėti Zodiakui ir Grįžulo ratams jų laiku?

33 Ar pažįsti dangaus nuostatus ir gali juos pritaikyti žemei?

34 Ar gali įsakyti debesiui, kad jo srovės išsilietų ant tavęs?

35 Ar gali pasiųsti žaibus, kad jie išeitų, sakydami: ‘Štai mes čia’?

36 Kas įdėjo išmintį į širdį ir davė supratimą protui?

37 Kas gali suskaičiuoti debesis? Kas gali uždaryti dangaus indus,

38 kai dulkės tampa purvu ir grumstai sulimpa?

39 Ar gali sumedžioti liūtei grobį ir pasotinti jos jauniklius,

40 gulinčius olose ir lindynėse?

41 Kas paruošia varnui peną, kai jo jaunikliai šaukiasi Dievo, klaidžiodami be maisto?"

1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?

3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli?

6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

8 Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin.

10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle,

12 Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,

13 niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?

14 Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.

15 Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.

16 Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan?

17 Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?

18 Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!

19 Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?

20 Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa?

21 Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku!

22 Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?

23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten.

24 Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli?

25 Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

26 Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

27 Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmaana viheriöi?

28 Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

29 Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre,

30 kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

31 Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet?

32 Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?

33 Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

34 Kantaako äänesi pilviin asti, kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?

36 Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?

37 Kuka viisas voi laskea pilvien luvun? Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,

38 kun maa on kuin valettua metallia ja multa on kovettunut kokkareiksi?

39 Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut,

40 kun ne kyyristelevät luolassaan tai odottavat tiheikössä?

41 Sinäkö tuot ruoan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?