1 "Ar žinai kalnų ožių atsivedimo laiką? Ar stebėjai stirnų gimimą?
2 Ar gali suskaičiuoti jų nėštumo mėnesius ir ar žinai laiką, kada jos atsives?
3 Jos susiriečia, dejuoja ir atsiveda vaikų.
4 Jų jaunikliai, sustiprėję ir užaugę atvirame lauke, atsiskiria ir nebesugrįžta.
5 Kas leido laukiniam asilui laisvai bėgioti ir kas atrišo jo pančius?
6 Aš paskyriau jam namais tyrus, nederlingoje žemėje jį apgyvendinau.
7 Jis juokiasi iš miesto spūsties, vežiko šauksmų negirdi.
8 Aukštai kalnuose jis randa sau ganyklą, ieško žaliuojančių plotų.
9 Ar stumbras tau tarnaus, ar jis stovės naktį prie tavo ėdžių?
10 Ar gali jį pakinkyti ir ar jis ars slėnį paskui tave?
11 Ar pasitikėsi juo ir jo didele jėga? Ar paliksi jam savo darbą?
12 Ar tiki, kad jis suveš tavo pasėlius į klojimą?
13 Ar tu davei povui gražius sparnus ir plunksnas bei sparnus stručiui?
14 Jis pakasa žemėje savo kiaušinius ir smėlyje leidžia jiems šilti.
15 Jis nesupranta, kad koja gali juos sutraiškyti ir laukinis žvėris sumindyti.
16 Jis šiurkščiai elgiasi su savo vaikais, tarsi jie būtų svetimi; jis nebijo, kad darbuojasi veltui,
17 nes Dievas neapdovanojo jo išmintimi ir nedavė jam supratimo.
18 Jei jis pasikelia bėgti, pasijuokia iš žirgo ir raitelio.
19 Ar tu suteikei žirgui stiprybės? Ar papuošei jo sprandą karčiais?
20 Ar gali jį išgąsdinti kaip žiogą? Jo šnervių prunkštimas baisus.
21 Jis kasa žemę ir džiaugiasi savo jėga, bėga prieš ginkluotų žmonių būrį.
22 Jis nepažįsta baimės ir nenusigąsta, jis nesitraukia nuo kardo.
23 Jei žvanga strėlinės, žiba ietys ir skydai,
24 jis trypia ir kasa žemę, nerimsta gaudžiant trimitui.
25 Trimitams pasigirdus, jis žvengia: Y-ha-ha! Jis iš tolo nujaučia kovą, girdi vado įsakymus ir kovos šauksmą.
26 Ar tavo išmintimi pakyla sakalas, išskleidžia savo sparnus ir skrenda link pietų?
27 Ar tavo įsakymu sklando erelis ir krauna savo lizdą aukštumose?
28 Jis gyvena ant aukščiausios uolos neprieinamoje vietoje.
29 Iš ten jis dairosi grobio, jo akys pamato jį iš tolo.
30 Jo jaunikliai geria kraują; kur yra žuvusių, ten ir jis".
1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?
2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?
3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.
4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.
5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?
6 Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.
7 Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.
8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.
9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?
10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?
11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?
12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?
13 Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:
14 maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.
15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.
16 Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.
17 Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.
18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.
19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?
20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,
21 innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.
22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.
23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.
24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.
26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?
27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?
28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.
29 Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.
30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.