1 Jobas atsakydamas tarė:
2 "Kaip ilgai varginsite mano sielą ir kankinsite mane tuščiais žodžiais?
3 Jau dešimt kartų mane plūdote ir nesigėdite mane kankinti.
4 O jei iš tikrųjų nusikaltau, tai mano klaida yra su manimi.
5 Ar iš tikrųjų norite didžiuotis prieš mane ir įrodyti mano nusikaltimą?
6 Žinokite, kad Dievas mane pargriovė ir savo tinklu mane pagavo.
7 Aš šaukiu apie priespaudą, bet niekas neatsiliepia, šaukiu garsiai, bet nėra teisybės.
8 Jis užtvėrė man kelią, kad negaliu praeiti; mano takus Jis apsupo tamsa.
9 Jis nuplėšė mano garbę ir nuėmė karūną man nuo galvos.
10 Iš visų pusių Jo naikinamas krintu, mano viltis lyg nukirstas medis.
11 Jo rūstybė užsidegė prieš mane, Jis laiko mane savo priešu.
12 Jo būriai traukia kartu prieš mane ir apgula mano palapinę.
13 Jis patraukė mano brolius nuo manęs ir pažįstami šalinasi manęs.
14 Mano artimieji paliko mane, mano draugai mane užmiršo.
15 Tie, kurie gyvena mano namuose, net mano tarnaitės, laiko mane svetimu, nepažįstamas tapau jų akyse.
16 Aš šaukiu savo tarną, bet jis neatsiliepia, aš turiu jį maldauti savo burna.
17 Mano kvapas bjaurus mano žmonai ir mano kūno vaikai atmetė mane.
18 Maži vaikai niekina mane. Kai noriu atsikelti, jie šaiposi iš manęs.
19 Manimi bjaurisi mano artimiausi draugai; tie, kuriuos mylėjau, tapo mano priešais.
20 Iš manęs liko tik oda ir kaulai, prie dantų liko tik lūpos.
21 Draugai, pasigailėkite, pasigailėkite manęs, nes Dievo ranka palietė mane.
22 Kodėl mane persekiojate kaip Dievas ir nepasisotinate mano kūnu?
23 O kad mano žodžiai būtų įrašyti į knygą,
24 įrėžti geležiniu rašikliu bei švinu amžiams į uolą.
25 Nes aš žinau, kad mano Atpirkėjas gyvas ir kad Jis atsistos galiausiai ant žemės.
26 Ir kai mano oda sunyks, aš savo kūne regėsiu Dievą.
27 Aš pats Jį matysiu, savo akimis žiūrėsiu į Jį, o ne svetimomis. Mano širdis krūtinėje ilgisi Jo.
28 Jūs turėtumėte sakyti: ‘Kodėl mes jį persekiojame?’, tarsi priežastis būtų manyje.
29 Bijokite kardo, nes pyktis baudžiamas kardu, kad žinotumėte, jog yra teismas".
1 Nyt Job sanoi:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.