1 O Senhor disse então a Moisés e a Arão:

2 Daqui em diante, este será o primeiro mês do ano e o mês mais importante do vosso calendário. Todos os anos no dia 10 deste mês - isto será o que tereis de anunciar ao povo de Israel - cada família tomará um cordeiro, e se se tratar duma família pequena poderá partilhar um cordeiro com outra pequena família sua vizinha; dependerá portanto do tamanho da família. Este animal deverá ser um macho dum ano, ovelha ou cordeiro, mas sem defeito algum.

6 Na noite do dia 14 deste mesmo mês todos esses cordeiros serão mortos e o seu sangue posto nos dois lados e na parte de cima da entrada da casa. O sangue que usarem para isso será o do cordeiro que for comido nessa casa. Toda a gente deverá comer a carne assada do cordeiro nessa noite, acompanhada de pão sem levedura e de ervas amargas. Não poderá ser comido nem cru nem cozido mas sim assado no forno, incluindo a cabeça, as pernas, o coração e as vísceras. Além disso deverá ser comido todo ele nessa noite, sem deixar nada para o dia seguinte. Se algum resto tiver de ficar, queimem-no. E ao comê-lo haveis de estar vestidos e preparados como para uma longa viagem, com os sapatos de marcha e a vara na mão; e será comido com pressa. Isto é a páscoa do Senhor.

12 Porque eu passarei esta noite através da terra do Egipto e matarei todos os filhos mais velhos, e os primeiros nascidos dos machos entre os animais, e executarei o meu julgamento sobre todos os deuses do Egipto, pois eu sou o Senhor. O sangue que tiverem colocado nas ombreiras e na verga das portas mostrar-me-á que vocês me obedeceram, e quando eu vir o sangue, passarei adiante e não matarei o filho primogénito dessa família, quando vier ferir o país do Egipto.

14 Celebrareis este acontecimento cada ano. É uma lei para sempre que vos lembrará esta noite especial. Esta celebração durará 7 dias durante os quais comereis apenas pão sem fermento. Quem desobedecer a este mandamento durante os sete dias da celebração será expulso da comunidade de Israel. Tanto no primeiro dia da celebração como no sétimo haverá serviços religiosos especiais para toda a congregação, e não se fará trabalho de espécie alguma excepto o necessário para a preparação do alimento.

17 Esta celebração dos pães asmos , que terá lugar todos os anos, vos fará lembrar o dia em que vos vou tirar para fora do Egipto. Por isso é um mandamento que tereis de cumprir neste dia, anualmente, para sempre. Comereis apenas pão sem levedura desde a noite do dia 14 até à noite do dia 21 deste mesmo mês. Durante os sete dias não deverá haver vestígios sequer de fermento nas vossas casas. E se alguém nesse período comer seja o que for com levedura deverá ser expulsa da comunidade de Israel. Tais regras terão de se aplicar igualmente aos estrangeiros que viverem convosco e aos naturais da terra. Repito: durante esse tempo não devem comer nada que tenha levedura, apenas pães asmos.

21 Moisés chamou então todos os anciãos de Israel e disse-lhes: Escolham cordeiros dos vossos rebanhos, um cordeiro para uma ou mais famílias de acordo com o número de pessoas de cada família, e matem-no para que Deus ao passar não vos destrua: é o sacrifício da páscoa. Escorram o sangue para uma bacia, façam um molho de ramos de hissope e com ele ponham o sangue do cordeiro nos lados e na parte de cima da entrada da casa morada; ninguém deverá sair de casa nessa noite. Porque o Senhor passará por toda a terra para matar os egípcios; mas quando vir o sinal do sangue nas ombreiras e nas vergas da entrada, passará adiante e não permitirá que o destruidor entre e mate o filho mais velho. E lembrem-se: isto é uma lei para sempre, para vocês e para a vossa posteridade.

25 Quando entrarem na terra que o Senhor vos der, tal como prometeu, quando estiverem a celebrar esta páscoa, e os vossos filhos vos perguntarem: 'O que é que isto significa?

28 O povo de Israel fez como Moisés e Arão lhes mandaram.

29 Naquela noite, à meia-noite, Jeová matou todos os primogénitos da terra do Egipto desde o filho mais velho de Faraó, seu sucessor no trono, até ao do prisioneiro que estava no cárcere, inclusive o dos animais.

30 Faraó e a sua corte, assim como todo o povo do Egipto, levantaram-se de noite; e começou a ouvir-se um clamor de aflição por toda a terra porque não havia uma só casa em que a morte não tivesse entrado.

31 Faraó convocou Moisés e Arão mesmo durante a noite e disse-lhes: Deixem-nos! Vão-se embora já, todos, e sirvam Jeová como pretendem. Levem o gado e os rebanhos. Não deixem de me dar a vossa bênção de despedida.

33 Ao mesmo tempo os egípcios faziam pressão sobre o povo de Israel para que saissem da terra o mais depressa possível, porque diziam: Se não, acabamos por morrer todos!

34 Os israelitas tomaram consigo a massa sem fermento, embrulharam as amassadeiras na roupa que tinham vestida ou puseram-nas ao ombro. Fizeram também como Moisés dissera: pediram aos egípcios que lhes dessem objectos e recipientes de prata e ouro assim como roupa. O Senhor fez nascer um movimento de simpatia dos egípcios a favor do povo de tal forma que deram tudo de que os israelitas precisavam, ficando assim praticamente despojados de quanto tinham!

37 Nessa noite o povo de Israel deixou Ramassés em direcção a Sucote; eram seiscentos mil, só os homens, não contando as mulheres e as crianças; e todos iam a pé. Além disso uma grande mistura de gente de vários tipos foi com eles; e havia ainda o gado e os rebanhos - era um vasto êxodo de animais.

39 Cozeram os pães sem fermento, da massa que tinham trazido do Egipto, porque não tinham tido tempo para preparar outras provisões.

40 Os filhos de Jacob estiveram assim 430 anos completos no Egipto; e foi no último dia desses 430 anos que todo o povo de Jeová deixou aquela terra.

42 Essa foi a noite escolhida pelo Senhor para tirar o seu povo fora do Egipto, e por tal foi escolhida como celebração anual da salvação do Senhor.

43 O Senhor disse a Moisés e a Arão: Estes são os regulamentos respeitantes à comemoração da páscoa: Nenhum estrangeiro comerá do cordeiro, porém os servos comprados por dinheiro podem comer se tiverem sido circuncidados. Mas o estrangeiro e o assalariado, esses não.

46 Todos aqueles que comem do cordeiro devem estar juntos numa casa; não vão comê-lo para fora. Também não devem quebrar nenhum osso do cordeiro.

47 Toda a congregação de Israel celebrará esta festividade ao mesmo tempo.

48 Ainda quanto aos estrangeiros, se eles estiverem a viver convosco e quiserem comemorar a páscoa na vossa companhia, terão de fazer circuncidar todos os indivíduos do sexo masculino; só assim poderão vir e celebrar com vocês, porque serão como se tivessem nascido no vosso meio. Doutra forma nenhum incircunciso comerá do cordeiro.

49 Estas leis devem pois aplicar-se tanto aos naturais de Israel como aos estrangeiros que estiverem a viver no vosso meio.

50 E todo o povo de Israel seguiu as instruções que Jeová deu a Moisés e a Arão. Naquele mesmo dia o Senhor trouxe para fora do Egipto toda aquela grande multidão do povo de Israel.

1 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen:

3 Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti.

4 Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä.

5 Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa.

6 Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.

7 Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät.

8 Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.

9 Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.

10 Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa.

11 Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.

12 Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.

13 Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.

14 Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä.

15 Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää; jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa pois hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista.

16 Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään työtä älköön tehtäkö niinä päivinä; ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon.

17 Ja pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta; sentähden pitäkää tätä päivää, sukupolvesta sukupolveen, ikuisena säädöksenä.

18 Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, ehtoolla, syökää happamatonta leipää, ja niin tehkää aina saman kuun yhdennenkolmatta päivän ehtooseen asti.

19 Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassasyntynyt.

22 Ja ottakaa isoppikimppu, kastakaa se vereen, joka on maljassa, ja sivelkää ovenpäällinen ja molemmat pihtipielet sillä verellä, joka on maljassa. Älköönkä kukaan menkö ulos talonsa ovesta ennen aamua.

23 Sillä Herra kulkee rankaisemassa egyptiläisiä; mutta kun Herra näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee hän sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla teidän taloihinne teitä vitsauksella lyömään.

24 Noudattakaa tätä; se olkoon ikuinen säädös sinulle ja sinun lapsillesi.

25 Ja kun te tulette siihen maahan, jonka Herra on teille antava, niinkuin hän on sanonut, niin noudattakaa näitä menoja.

26 Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä menot merkitsevät?'

28 Ja israelilaiset menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut; niin he tekivät.

29 Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.

30 Niin farao nousi sinä yönä ja kaikki hänen palvelijansa ynnä kaikki egyptiläiset, ja kova valitus oli Egyptissä; sillä ei ollut yhtään taloa, jossa ei ollut kuollutta.

34 Ja kansa otti taikinansa, ennenkuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa vaippoihin käärittyinä olkapäillään.

35 Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita.

36 Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä.

37 Ja israelilaiset lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin; heitä oli noin kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi vaimoja ja lapsia.

38 Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssansa, sekä lampaita ja raavaskarjaa suuret laumat.

39 Ja he leipoivat siitä taikinasta, jonka olivat tuoneet Egyptistä, happamattomia leipiä; sillä se ei ollut hapannut, kun heidät karkoitettiin Egyptistä. He eivät olleet saaneet viipyä, eivätkä he myöskään olleet valmistaneet itsellensä evästä.

40 Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta.

41 Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta.

42 Valvontayö Herran kunniaksi on tämä yö, koska hän silloin vei heidät pois Egyptin maasta; tämän yön kaikki israelilaiset valvokoot Herran kunniaksi, sukupolvesta sukupolveen.

44 mutta jokainen rahalla ostettu orja syököön siitä, kunhan olet ympärileikannut hänet.

45 Loinen ja päiväpalkkalainen älkööt siitä syökö.

46 Samassa talossa se syötäköön; älköön mitään siitä lihasta vietäkö talosta ulos, älkääkä siitä luuta rikkoko.

47 Koko Israelin seurakunta viettäköön sitä ateriaa.

48 Ja jos joku muukalainen asuu sinun luonasi ja tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, niin ympärileikkauttakoon kaikki miehenpuolensa ja sitten käyköön sitä viettämään ja olkoon silloin niinkuin maassasyntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton älköön siitä syökö.

50 Ja kaikki israelilaiset tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle ja Aaronille käskyn antanut; niin he tekivät.

51 (H12:50) Ja juuri sinä päivänä Herra vei israelilaiset joukkoinensa pois Egyptin maasta.