2 O Senhor é a minha força, o motivo do meu cântico. Ele é a minha salvação. É o meu Deus, por isso o louvarei e orarei a ele. É o Deus dos meus antepassados, por isso lhe darei glória.

3 O Senhor é um poderoso combatente! Sim, Jeová é o seu nome! Lançou ao mar os carros de guerra e os exércitos de Faraó; todos os seus chefes militares de elite se afogaram no Mar Vermelho; submergiram sob as águas profundas como se fossem pedras pesadas.

6 A tua mão, Senhor, tem um poder glorioso; despedaça completamente o inimigo!

7 Na grandeza da tua majestade abateste os que se levantaram contra ti. O teu furor arde e consome-os como palha.

8 Tu sopraste com poder e as águas separaram-se! Formaram paredes que aguentaram solidamente o peso das águas.

13 Conduziste o povo que salvaste, e na tua bondade levaste-o maravilhosamente à tua santa morada.

18 Jeová reinará eterna e perpetuamente!

19 Os cavalos de Faraó, mais os seus cavaleiros conduzindo carros de guerra, tentaram segui-los também através do mar. Mas o Senhor fez desabar sobre eles as paredes de água, enquanto que o povo de Israel continuou no seu caminho como se fosse por terra seca.

22 Depois Moisés levou o povo do Mar Vermelho em direcção ao deserto de Sur; e andaram naquela região três dias sem acharem água. Chegaram a Mara, encontraram água mas não a podiam beber porque era amarga; daí o nome do lugar, que quer dizer amargo.

24 O povo voltou-se contra Moisés: E agora, vamos morrer de sede? Moisés clamou ao Senhor por ajuda; e o Senhor mostrou-lhe uma certa árvore, da qual cortou um pedaço que lançou nessa água; e tornou-se assim boa para beber oi ali mesmo também que o Senhor lhes fixou as seguintes condições, para provar a sua vontade em o seguir: Se estiverem decididos a obedecer à voz do Senhor vosso Deus e a fazer o que for recto, e seguirem atentamente os seus mandamentos e leis, guardar-vos-ei de todos os males que mandei ao Egipto; porque eu sou o Senhor que vos sara.

27 Vieram a Elim, onde havia doze fontes e setenta palmeiras, e acamparam ali perto da água.

2 Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

3 Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.

4 Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

5 Syvyys peitti heidät; he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.

6 Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.

8 Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

9 Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät'.

10 Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.

11 Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, sinä ihmeitten tekijä!

12 Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

13 Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

14 Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.

15 Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat, Mooabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.

16 Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

17 Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.

19 Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.

20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.

22 Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.

23 Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.

25 Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.

27 Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.