1 Asafin virsi. Jumala, miksi olet hylännyt meidät ainiaaksi, miksi vihasi hehkuu omaa laumaasi vastaan?

2 Muista kansaasi, jonka kauan sitten itsellesi ostit, jonka lunastit omaksesi, muista Siionin vuorta, asuinsijaasi.

3 Suuntaa askeleesi lohduttomille raunioille: vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössäsi.

4 Vihollisesi ovat riehuneet sinun pyhällä paikallasi, he ovat pystyttäneet sinne omat voitonmerkkinsä.

5 Kerran he olivat kirveillä kaataneet vuorten tiheät metsät,

6 ja nyt he kirvein ja kangin pirstoivat temppelin puuleikkaukset.

7 He sytyttivät sinun temppelisi tuleen, saastuttivat ja hävittivät maan tasalle sinun nimesi asunnon.

9 Emme ole enää nähneet ennusmerkkejä, meillä ei enää ole profeettoja, ei ketään, joka tietäisi, kuinka kauan tätä jatkuu.

10 Jumala, kuinka kauan vihollinen saa herjata, saako vihollinen häväistä nimeäsi iäti?

11 Miksi pidättelet kättäsi? Kohota oikea kätesi ja tee hävityksestä loppu!

12 Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla.

13 Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät.

14 Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteet ja purot, sinä kuivasit ehtymättömät virrat.

16 Sinun on päivä ja sinun on yö, olet pannut paikoilleen auringon ja kuun.

17 Sinä olet määrännyt kaikki maan rajat, sinä olet luonut kesän ja talven.

18 Muista, Herra, että vihollinen on herjannut, että tuo mieletön kansa on häpäissyt nimeäsi.

19 Älä jätä petojen armoille niitä, jotka sinua ylistävät, säästä köyhien palvelijoittesi henki.

20 Älä unohda liittoasi, kun väkivalta pesii maan pimennoissa.

21 Älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi.

22 Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää.

23 Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy.

1 O God, why hast thou cast us off for ever?

Why doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?

2 Remember thy congregation, which thou hast gotten of old,

Which thou hast redeemed to be the tribe of thine inheritance;

And mount Zion, wherein thou hast dwelt.

3 Lift up thy feet unto the perpetual ruins,

All the evil that the enemy hath done in the sanctuary.

4 Thine adversaries have roared in the midst of thine assembly;

They have set up their ensigns for signs.

5 They seemed as men that lifted up

Axes upon a thicket of trees.

6 And now all the carved work thereof

They break down with hatchet and hammers.

7 They have set thy sanctuary on fire;

They have profaned the dwelling-place of thy name by casting it to the ground.

8 They said in their heart, Let us make havoc of them altogether:

They have burned up all the synagogues of God in the land.

9 We see not our signs:

There is no more any prophet;

Neither is there among us any that knoweth how long.

10 How long, O God, shall the adversary reproach?

Shall the enemy blaspheme thy name for ever?

11 Why drawest thou back thy hand, even thy right hand?

Pluck it out of thy bosom and consume them.

12 Yet God is my King of old,

Working salvation in the midst of the earth.

13 Thou didst divide the sea by thy strength:

Thou brakest the heads of the sea-monsters in the waters.

14 Thou brakest the heads of leviathan in pieces;

Thou gavest him to be food to the people inhabiting the wilderness.

15 Thou didst cleave fountain and flood:

Thou driedst up mighty rivers.

16 The day is thine, the night also is thine:

Thou hast prepared the light and the sun.

17 Thou hast set all the borders of the earth:

Thou hast made summer and winter.

18 Remember this, that the enemy hath reproached, O Jehovah,

And that a foolish people hath blasphemed thy name.

19 Oh deliver not the soul of thy turtle-dove unto the wild beast:

Forget not the life of thy poor for ever.

20 Have respect unto the covenant;

For the dark places of the earth are full of the habitations of violence.

21 Oh let not the oppressed return ashamed:

Let the poor and needy praise thy name.

22 Arise, O God, plead thine own cause:

Remember how the foolish man reproacheth thee all the day.

23 Forget not the voice of thine adversaries:

The tumult of those that rise up against thee ascendeth continually.