1 Asafin psalmi. Jumala, sinun maahasi ovat tunkeutuneet vieraat kansat, ne ovat saastuttaneet pyhän temppelisi ja muuttaneet Jerusalemin rauniokasaksi.

2 Sinun palvelijoittesi ruumiit on jätetty haaskalinnuille, sinun uskollistesi jäännökset petojen kynsiin.

3 Joka puolella Jerusalemia heidän vertaan vuodatettiin kuin vettä, eikä kukaan ole haudannut heitä.

4 Meistä on tullut naapureillemme ilkeän ilon aihe, pilkan ja ivan kohde ympärillä asuville.

5 Kuinka kauan, Herra, olet vihassasi leppymätön, kuinka kauan kiivautesi leimuaa kuin tuli?

6 Käännä vihasi noihin kansoihin, jotka eivät sinua tunne, valtakuntiin, jotka eivät turvaa sinun nimeesi,

7 sillä ne ovat tuhonneet Jaakobin, autioittaneet sen asuinsijat.

8 Älä pane meitä vastaamaan isiemme rikoksista, vaan armahda meitä, riennä avuksemme, sillä meidät on painettu maahan.

9 Auta meitä, Jumala, pelastajamme, nimesi ja kunniasi tähden! Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi oman nimesi tähden!

11 Kuule vangittujen vaikerrus, väkevällä kädelläsi vapauta kuoleman omat.

12 Ja sen pilkan, jota naapurimme ovat vastaasi syytäneet, anna seitsenkertaisena palata heille, Herra.

13 Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua ikuisesti, toistamme ylistystäsi polvesta polveen.

1 O God, the nations are come into thine inheritance;

Thy holy temple have they defiled;

They have laid Jerusalem in heaps.

2 The dead bodies of thy servants have they given to be food unto the birds of the heavens,

The flesh of thy saints unto the beasts of the earth.

3 Their blood have they shed like water round about Jerusalem;

And there was none to bury them.

4 We are become a reproach to our neighbors,

A scoffing and derision to them that are round about us.

5 How long, O Jehovah? wilt thou be angry for ever?

Shall thy jealousy burn like fire?

6 Pour out thy wrath upon the nations that know thee not,

And upon the kingdoms that call not upon thy name.

7 For they have devoured Jacob,

And laid waste his habitation.

8 Remember not against us the iniquities of our forefathers:

Let thy tender mercies speedily meet us;

For we are brought very low.

9 Help us, O God of our salvation, for the glory of thy name;

And deliver us, and forgive our sins, for thy name’s sake.

10 Wherefore should the nations say, Where is their God?

Let the avenging of the blood of thy servants which is shed

Be known among the nations in our sight.

11 Let the sighing of the prisoner come before thee:

According to the greatness of thy power preserve thou those that are appointed to death;

12 And render unto our neighbors sevenfold into their bosom

Their reproach, wherewith they have reproached thee, O Lord.

13 So we thy people and sheep of thy pasture

Will give thee thanks for ever:

We will show forth thy praise to all generations.