1 Josué convocou as tropas das tribos de Rúben, Gad e da meia-tribo de Manassés e dirigiu-se-lhes deste modo: Vocês fizeram tudo conforme Moisés, o servo do Senhor, vos ordenou e obedeceram a cada mandamento que vos foi transmitido, a cada ordem dada pelo Senhor vosso Deus.

3 Não abandonaram as tribos vossas irmãs, mesmo tendo esta campanha durado tanto tempo.

4 E agora o Senhor nosso Deus deu-nos êxito e por fim o descanso, conforme nos tinha prometido. Por isso agora regressem aos vossos lares, à terra que vos foi dada pelo servo do Senhor, Moisés, no lado de lá do Jordão. Não deixem de obedecer a todos os mandamentos que Moisés vos deu. Amem o Senhor e sigam o seu plano para as vossas vidas. Cheguem-se a ele e sirvam-no com zelo e entusiasmo.

6 Dessa forma Josué os abençoou e os mandou embora. (Eles regressaram à terra que Moisés lhes tinha atribuído, que era, no que respeita à meia-tribo de Manassés, a terra de Basã; a outra meia-tribo recebeu terra igualmente, mas no lado ocidental do Jordão.) Josué pois, ao mandar regressar aquelas tropas, abençoou-as e disse-lhes que repartissem todos os bens que tinham obtido do despojo dos combates com os seus irmãos que tinham ficado do outro lado; bens esses que consistiam em gado, em prata, ouro, bronze, ferro e vestuário. Foi então dessa forma que as tropas de Rúben, de Gad e da meia-tribo de Manassés deixaram o exército de Israel em Silo em Canãa, e atravessaram de novo o Jordão, de volta aos seus lares, à sua terra de Gileade.

10 Mas antes de encetarem essa travessia, enquanto estavam ainda em Canaã, resolveram construir um grande monumento, bem visível a toda a gente, e com a forma de um altar.

11 Quando o resto de Israel ouviu dizer o que eles estavam a fazer, mobilizaram imediatamente um exército em Silo e prepararam-se para combater aquelas tribos irmãs. No entanto mandaram primeiro uma delegação chefiada por Finéias, filho do sacerdote Eleazar. Estes atravessaram o rio e vieram conferenciar com as tribos de Rúben, de Gad e com a meia-tribo de Manassés. Nessa delegação havia dez oficiais superiores de Israel, um de cada uma das dez tribos; cada um destes era chefe dum clã. Quando chegaram à terra de Gileade disseram às outras três tribos:

16 Toda a congregação do Senhor vos pede que lhe façam saber a razão porque estão a pecar contra o Deus de Israel, desviando-se dele e construindo um altar, sinal de rebelião contra o Senhor. Terá sido pouca coisa a rebelião de Peor -da qual ainda hoje não estamos completamente limpos a despreito da praga que nos flagelou- e agora querem cair no mesmo? Vocês sabem bem que se se revoltarem hoje contra o Senhor, amanhã estará contra todos nós. Se precisam desse altar por causa da terra estar impura, então juntem-se a nós no outro lado do rio, onde o Senhor vive connosco no tabernáculo; repartiremos a nossa terra convosco. Mas em todo o caso não se voltem contra o Senhor, construindo outro altar além do único altar verdadeiro do nosso Deus. Não se lembram que quando Acã, o filho de Zera, pecou contra o Senhor, a nação inteira foi castigada, para além desse homem que tinha sido o único que pecou?

21 Foi a seguinte a resposta do povo de Rúben, de Gad e da meia-tribo de Manassés àqueles oficiais:

22 Nós juramos, por Jeová, o Deus dos deuses, que não construímos nenhum altar em rebelião contra o Senhor. Ele sabe bem - e que todo Israel o saiba igualmente - que não construímos um altar para nele realizar sacrifícios, ofertas de cereais ou de paz. Que a maldição do Senhor caia sobre nós se o fizermos. Edificámos isso porque amamos o Senhor, e porque tememos que no futuro os vossos filhos venham a dizer para os nossos: 'Com que direito adoram vocês o Senhor Deus de Israel? O Senhor colocou o rio Jordão como fronteira entre o nosso povo e o vosso! Vocês nada têm que ver com o Senhor.' E assim os vossos descendentes poderiam vir a impedir que os nossos o adorem. Por isso é que decidimos construir este altar como um símbolo, para mostrar aos nossos e aos vossos vindouros que nós, cá deste lado, também adoramos o Senhor, oferecendo-lhe os nossos holocaustos, as nossas ofertas de paz e sacrifícios. Assim, os vossos filhos não poderão vir a dizer para os nossos: 'Nada têm que ver com o Senhor nosso Deus'. No caso de virem a dizer tal coisa, os nossos poderão responder-lhes. 'Vejam só, o altar do Senhor que os nossos pais construíram, de acordo com o modelo do altar de Jeová. Não servirá para oferecer holocaustos ou sacrifícios, mas será apenas um símbolo do relacionamento com Deus, que ambos temos, nós e vós.'

29 Longe de nós pretendermos afastarmos-nos do Senhor ou insurgirmo-nos contra ele, construindo um altar só para nós para oferecermos os nossos holocaustos, ofertas de paz e sacrifícios. Só o altar que está defronte do tabernáculo pode ser usado para isso.

30 Quando Finéias, o sacerdote, e os outros delegados ouviram esta explanação da parte das tribos de Rúben, de Gad e de Manassés, ficaram muito satisfeitos.

31 Finéias replicou-lhes: Continuamos a verificar que o Senhor tem estado no nosso meio; vocês não pecaram contra o Senhor como tínhamos pensado, e conseguiram com o que disseram evitar que vos destruíssemos!

32 Finéais e os outros dez embaixadores regressaram para junto do povo de Israel, contando o seu encontro com os rubenitas e os gaditas em Gileade; todo Israel se alegrou e louvou Deus, não se tendo falado mais de guerra contra Rúben e Gad.

34 O povo destas tribos chamou ao monumento que tinham levantado o Altar do Testemunho - É um testemunho, disseram, entre nós e eles em como Jeová é também o nosso Deus.

1 Sitten Joosua kutsui ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa

3 Te ette ole hyljänneet veljiänne koko tämän pitkän ajan kuluessa aina tähän päivään asti, ja te olette noudattaneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt noudattaa.

4 Ja nyt on Herra, teidän Jumalanne, suonut teidän veljienne päästä rauhaan, niinkuin hän heille puhui; kääntykää siis takaisin ja menkää majoillenne, siihen perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille tuolta puolelta Jordanin.

6 Niin Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät majoillensa.

7 Toiselle puolelle Manassen sukukuntaa Mooses oli antanut maata Baasanista, ja toiselle puolelle Joosua oli antanut maata länsipuolelta Jordanin, heille samoin kuin heidän veljilleen. Ja kun Joosua päästi heidät menemään majoillensa ja siunasi heidät,

9 Niin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa palasivat takaisin ja lähtivät pois israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaanin maassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahansa, johon he olivat asettuneet sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut.

10 Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa tulivat Jordanin kivitarhoille, jotka ovat Kanaanin maan puolella, rakensivat he sinne Jordanin partaalle alttarin, valtavan alttarin.

12 Kun israelilaiset sen kuulivat, kokoontui kaikki israelilaisten seurakunta Siiloon, lähteäkseen sotaan heitä vastaan.

13 Ja israelilaiset lähettivät ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan pappi Piinehaan, Eleasarin pojan,

14 ja hänen kanssaan kymmenen ruhtinasta, yhden ruhtinaan kustakin perhekunnasta, kaikista Israelin sukukunnista; kukin heistä oli perhekunta-päämies Israelin heimojen joukossa.

15 Ja he tulivat ruubenilaisten ja gaadilaisten luo ja Manassen sukukunnan toisen puolen luo Gileadin maahan, puhuivat heille ja sanoivat:

17 Eikö meille jo riitä Peorin vuoksi tehty rikos, josta emme ole päässeet puhdistumaan vielä tänäkään päivänä ja josta rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa?

18 Ja kuitenkin te nytkin käännytte pois Herrasta! Kun te tänä päivänä kapinoitte Herraa vastaan, niin hän huomenna vihastuu koko Israelin seurakuntaan.

19 Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja asettukaa meidän keskellemme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä kapinoiko meitä vastaan rakentamalla itsellenne alttaria, toista kuin Herran, meidän Jumalamme, alttari.

21 Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen sukukuntaa vastasivat ja puhuivat Israelin heimojen päämiehille:

23 rakentaneet alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria tai toimittaaksemme sen päällä yhteysuhreja, niin kostakoon Herra itse sen.

24 Totisesti, me olemme tehneet sen vain yhdestä huolestuneina, siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voivat sanoa meidän lapsillemme näin: 'Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa?

25 Onhan Herra pannut Jordanin välirajaksi meille ja teille, te ruubenilaiset ja gaadilaiset; teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Ja niin teidän lapsenne voivat saada aikaan, että meidän lapsemme lakkaavat pelkäämästä Herraa.

26 Sentähden me sanoimme: Tehkäämme itsellemme alttari, rakentakaamme se, ei polttouhria eikä teurasuhria varten,

27 vaan olemaan meidän ja teidän sekä myös meidän jälkeläistemme välillä meidän jälkeemme todistajana siitä, että me tahdomme toimittaa Herran palvelusta hänen edessänsä, polttouhreja, teurasuhreja ja yhteysuhreja, etteivät teidän lapsenne vastaisuudessa sanoisi meidän lapsillemme: 'Teillä ei ole mitään osuutta Herraan'.

28 Ja me ajattelimme: Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme, niin me voimme vastata: 'Katsokaa Herran alttarin kuvaa, jonka meidän esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana meidän välillämme ja teidän'.

30 Kun pappi Piinehas ja kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, oli se heille mieleen.

32 Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaanin maahan israelilaisten luo ja antoivat heille nämä tiedot.

33 Ja ne olivat israelilaisille mieleen, ja israelilaiset ylistivät Jumalaa; eivätkä he enää ajatelleet lähteä sotaan heitä vastaan, hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat.