1 Quando o rei Jabim de Hazor teve conhecimento do que estava a acontecer, enviou mensagens urgentes aos seguintes reis: a Jobabe rei de Madom, aos reis de Sinrom e Acsafe, a todos os reis das colinas do norte, aos reis da região de Arabá ao sul de Quinerote, aos da planície, aos reis da zona das montanhas de Dor a ocidente para os lados do mar, aos reis dos cananeus do oriente e do ocidente, aos dos amorreus, dos hititas, dos perizeus, dos jebuseus nas montanhas, e dos heveus nas cidades ou nas falésias do monte Hermon na terra de Mizpa.

4 Todos eles responderam, mobilizando os exércitos e aliando-se a fim de esmagar Israel. Aquela enorme frente militar, reforçada por batalhões de cavalaria e por carros de guerra, cobria toda a terra nas proximidades das fontes de Merom; era como um mar de gente que se estendia tão longe quanto a vista podia alcançar.

6 Mas o Senhor disse a Josué: Não tenhas receio deles; amanhã por estas horas estarão todos mortos. Cortarás o tendão das pernas dos seus cavalos e queimar-lhe-ás os carros. Josué e o seu exército apareceram subitamente nas fontes de Merom e caíram sobre eles. O Senhor entregou todo aquele vasto conjunto de exércitos aos israelitas, que os perseguiram mesmo até à grande Sidom e a um sítio chamado Poços Salgados, e também para oriente até ao vale de Mizpa; de tal forma que nem um homem sequer escapou dessa batalha. Josué e a sua gente fizeram como o Senhor lhes mandara - partiram os tendões das pernas aos cavalos e deitaram fogo aos carros de guerra.

10 No caminho de regresso, Josué tomou a localidade de Hazor e matou o seu rei. (Hazor tinha sido anteriormente a capital federal de todos aqueles territórios referidos.) A gente ali em Hazor foi morta e a cidade posta a fogo.

12 Depois atacou e destruiu as outras cidades daquela zona mais os seus reis. Toda a gente foi morta pelas armas, aliás seguindo as instruções dadas muito tempo antes por Moisés. Contudo Josué não quis queimar nenhuma das cidades construídas sobre as colinas, com excepção de já referida Hazor. O despojo e o gado das cidades devastadas foi tomado pelos israelitas para si próprios, mas mataram toda a gente. Porque era isso que o Senhor tinha ordenado antes por intermédio de Moisés, seu servo; e Moisés transmitiu essa ordem expressa a Josué, o qual cumpriu com o que lhe foi mandado, obedecendo escrupulosamente a todas as instruções dadas pelo Senhor a Moisés.

16 Foi pois assim que Josué conquistou aquela terra inteira - a zona das colinas, o Negueve, a terra de Gosen, toda a região das planícies, o Arabá, e as terras altas e as planuras de Israel. O território de Israel agora estendia-se desde o monte Halaque perto de Seir, até Baal-Gad no vale do Líbano, próximo do monte Hermon. E Josué fez desaparecer todos os reis dessas regiões. Foram sete anos de guerra para conseguir isso tudo. Com nenhuma cidade estabeleceu qualquer tratado de paz, com excepção do caso já referido dos heveus de Gibeão; tudo o resto foi destruído.

20 Era mesmo o Senhor quem incitava aqueles reis inimigos a pretenderem lutar contra os israelitas em vez de pediram a paz; e acabavam por ser aniquilados. Assim se cumpria as ordens do Senhor a Moisés.

21 Foi também durante esse período que Josué derrotou os gigantes todos - os descendentes de Anaque que viviam na zona das colinas, em Hebrom, Debir, Anabe, e nas montanhas, que hoje são de Judá e de Israel; matou-os e destruiu as cidades onde moravam. Não foi deixado nenhum dos anaquins na terra de Israel, ainda que alguns tenham ficado em Gaza, em Gate e em Asdode.

23 Josué tomou pois toda a terra, tal como o Senhor dissera a Moisés para fazer; e deu-a ao povo de Israel para que a possuísse e a dividisse por entre as tribos. Até que por fim a terra ficou em descanso e não houve mais guerra.

1 Kun Jaabin, Haasorin kuningas, sen kuuli, lähetti hän sanan Joobabille, Maadonin kuninkaalle, ja Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle

2 ja niille kuninkaille, jotka asuivat pohjoisessa, Vuoristossa, Aromaassa Kinarotista etelään päin, Alankomaassa ja Doorin kukkuloilla lännessä,

3 kanaanilaisille itään ja länteen, amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille vuoristoon ja hivviläisille Hermonin juurelle Mispan maahan.

4 Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen; väkeä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla ja hevosia ja sotavaunuja ylen paljon.

5 Ja kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja leiriytyivät yhdessä Meeromin veden rannalle sotiaksensa Israelia vastaan.

7 Niin Joosua ja kaikki sotaväki hänen kanssaan yllätti heidät Meeromin veden rannalla ja hyökkäsi heidän kimppuunsa.

8 Ja Herra antoi heidät Israelin käsiin, niin että he voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Siidoniin, Misrefot-Majimiin ja itään päin Mispan laaksoon asti; ja he voittivat heidät, päästämättä pakoon ainoatakaan heistä.

9 Ja Joosua teki heille, niinkuin Herra oli hänelle sanonut: heidän ratsujensa vuohisjänteet hän katkoi, ja heidän vaununsa hän poltti tulessa.

10 Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan; Haasor oli näet muinoin kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki.

11 Ja he surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä; ja Haasorin hän poltti tulella.

12 Kaikki nämä kuninkaankaupungit ja niiden kuninkaat Joosua sai valtaansa, ja hän surmasi miekan terällä niiden asukkaat, vihkien heidät tuhon omiksi, niinkuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt.

13 Mutta kukkuloilla olevista kaupungeista Israel ei polttanut ainoatakaan, paitsi Haasorin, jonka Joosua poltti.

14 Ja kaiken, mitä näistä kaupungeista oli saatavana saalista, ynnä karjan israelilaiset ryöstivät itselleen; mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekan terällä ja tuhosivat heidät, jättämättä eloon ainoatakaan henkeä.

15 Niinkuin Herra oli käskenyt palvelijaansa Moosesta, niin oli Mooses käskenyt Joosuaa, ja niin Joosua teki; eikä hän jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, mistä Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

16 Niin Joosua valloitti koko tämän maan, Vuoriston, koko Etelämaan ja koko Goosenin maakunnan, Alankomaan ja Aromaan, niin myös Israelin vuoriston ja sen alankomaan-

17 maan Seiriin päin kohoavasta Sileästä vuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, Libanonin laaksoon, Hermonin vuoren juurelle; kaikki heidän kuninkaansa hän sai valtaansa ja löi heidät kuoliaaksi.

18 Kauan aikaa Joosua kävi sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan.

19 Eikä ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan Israelin kanssa, paitsi ne hivviläiset, jotka asuivat Gibeonissa; vaan kaikki valloitettiin asevoimalla.

20 Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.

21 Siihen aikaan Joosua tuli ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta; Joosua vihki heidät kaupunkeineen tuhon omiksi.

22 Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin niitä jäi.

23 Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niinkuin Herra oli Moosekselle puhunut; ja Joosua antoi sen perintöosaksi Israelille, heidän sukukunnilleen heidän osastojensa mukaan. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.