1 Então o Senhor disse a Josué: Não tenhas medo, nem te desencorajes. Leva o exército todo e avança contra Ai, porque agora hás-de conquistá-la. Entreguei-te o rei de Ai, assim como todo o seu povo, nas tuas mãos. Farás com eles como fizeste a Jericó e ao seu rei, mas desta vez poderão guardar o que tiver sido saqueado, mais o gado, para vocês. Ponham uma emboscada por detrás da cidade.

3 Antes que o grosso do exército se deslocasse para Ai, Josué enviou trinta mil dos seus soldados mais valentes para se emboscarem, mesmo atrás da cidade, preparados para entrarem em acção.

5 É este o plano, explicou-lhes. Quando o exército atacar, os homens de Ai virão combater-nos como fizeram antes, e nós fugiremos. Deixá-los-emos perseguirem-nos até que todos tenham abandonado a povoação; porque hão-de pensar assim, 'Os israelitas estão a fugir de nós, tal como fizeram antes!' Será então a altura de vocês saírem da vossa emboscada e de entrarem na cidade, porque é o Senhor quem vo-la dá. Ponham fogo a tudo; é a ordem do Senhor. São estas as instruções que terão que cumprir.

9 Assim aquele batalhão de soldados especiais partiu de noite e emboscou-se entre Betel e o ocidente de Ai. Mas Josué e o resto do exército permaneceu no acampamento em Jericó. Na manhã seguinte logo muito cedo Josué despertou os seus homens e partiu para Ai, acompanhado dos anciãos de Israel, e parou à entrada do vale que está a norte da cidade. Ainda durante a noite, Josué tinha mandado mais cinco mil homens- além dos outros trinta mil- para se juntarem às tropas emboscadas a oeste da povoação. Ele próprio passara a noite no vale a norte da cidade. P

14 O rei de Ai, vendo os israelitas espalhados nesse vale, saiu logo e atacou-os na planície de Arabá. Não se deu conta de que havia uma emboscada por detrás da povoação. O exército israelita com Josué no comando fugiu em direcção do deserto como se já estivesse a ser derrotado por eles; por isso todos os combatentes da povoação foram chamados a perseguirem-nos, deixando-a dessa forma sem defesa. Não ficou um só soldado em Ai, nem sequer em Betel, e as portas da cidade ficaram abertas de par em par.

18 Então o Senhor disse a Josué: Aponta a tua lança em direcção a Ai porque ta darei. Josué obedeceu. E quando os homens da emboscada viram aquele sinal saltaram dos esconderijos e lançaram-se sobre a cidade, pondo-lhe fogo. A gente de Ai voltou-se e viu o fumo da sua cidade escurecendo o céu, percebendo então que não tinham para onde ir. Josué e os seus soldados ao verem igualmente o fumo do incêndio tiveram a certeza de que os companheiros que tinham ficado emboscados se encontravam já dentro da povoação; então voltaram-se contra os seus perseguidores e começaram a liquidá-los. Os israelitas que estavam em Ai sairam e puseram-se também, da sua banda, a destruí-los, de tal forma que, apanhados entre as duas forças, como numa ratoeira, acabaram todos por morrer; nenhum escapou ou sobreviveu excepto o rei que foi capturado e trazido a Josué.

24 Quando o exército de Israel acabou de matar os homens todos que se encontravam fora da cidade, voltaram para a povoação e mataram a gente que lá tinha ficado dentro.

25 Foi assim que a população de Ai, ao todo doze mil pessoas, caiu naquele dia.

26 Porque Josué manteve a sua lança apontada para Ai até que toda a gente tivesse morrido. Somente o gado e o despojo saqueado não foi destruído, pois desta vez os combatentes de Israel puderam guardar isso para si. Aliás foi mesmo o Senhor quem disse a Josué que eles podiam fazer isso desta vez. Ai tornou-se num montão de ruínas desoladas e assim se manteve até ao dia de hoje.

29 Josué mandou enforcar o rei de Ai numa árvore e lá ficar até ao fim do dia; ao pôr do Sol tiraram o corpo e puseram-no num sítio em frente da porta da povoação, levantando sobre ele um grande montão de pedras, que ainda lá se pode ver hoje.

30 Depois Josué construiu um altar ao Senhor Deus de Israel no monte Ebal, tal como Moisés mandara e está escrito no livro das suas leis: O Senhor diz para lhe levantarem um altar no monte Ebal, feito de pedras inteiras e que nunca tenham sido esculpidas. Então os sacerdotes ofereceram holocaustos e sacrifícios de paz ao Senhor sobre o altar. E na frente de todo o povo de Israel Josué gravou sobre as pedras do altar cada um dos dez mandamentos.

33 Todo o povo de Israel, incluindo os anciãos, os chefes, os juízes e os estrangeiros que viviam com Israel, se dividiu em dois grupos, metade pondo-se junto ao monte de Gerizim e a outra metade ao pé do monte Ebal. Entre os dois grupos puseram-se os sacerdotes com a arca, prontos a pronunciar as suas bênçãos. Tudo isto foi feito de acordo com as instruções dadas muito antes por Moisés.

34 Josué leu-lhes todo o texto, exprimindo as bençãos e as maldições que Moisés escrevera no livro das leis de Deus. Todos os mandamentos que Moisés tinha dado anteriormente foram lidos perante a assembleia inteira, incluindo mulheres, crianças e estrangeiros que viviam com eles.

3 Niin Joosua ynnä kaikki sotaväki lähti liikkeelle mennäkseen Aihin. Ja Joosua valitsi kolmekymmentä tuhatta miestä, sotaurhoa, ja lähetti heidät menemään yöllä.

5 Mutta minä ynnä kaikki se väki, joka on minun kanssani, lähenemme kaupunkia. Kun he sitten tulevat ulos meitä vastaan niinkuin ensi kerrallakin, niin me käännymme pakoon heidän edestänsä.

6 Ja he seuraavat meitä niin kauas, että eristämme heidät kaupungista, sillä he sanovat: 'He pakenevat meitä niinkuin ensi kerrallakin'. Kun me näin pakenemme heitä,

7 silloin nouskaa te väijytyksestä ja ottakaa kaupunki haltuunne, sillä Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne.

9 Sitten Joosua lähetti heidät menemään, ja he menivät ja asettuivat väijytyspaikkaan Beetelin ja Ain välille, länteen päin Aista. Mutta Joosua oli sen yön kansan kanssa.

10 Varhain seuraavana aamuna Joosua piti kansan katselmuksen ja lähti, hän ja Israelin vanhimmat, kansan etunenässä nousemaan Aihin.

11 Ja kaikki se sotaväki, joka oli hänen kanssaan, nousi, lähestyi ja tuli kaupungin edustalle; ja he leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että laakso oli heidän ja Ain välillä.

12 Sitten hän otti noin viisituhatta miestä ja asetti heidät väijyksiin Beetelin ja Ain välille, länteen päin kaupungista.

13 Niin kansa, koko leiri, joka oli kaupungin pohjoispuolella, ja kaupungin länsipuolella oleva jälkijoukko asetettiin asemiinsa. Mutta Joosua meni sinä yönä keskelle laaksoa.

14 Kun Ain kuningas näki sen, niin kaupungin miehet, kuningas ja kaikki hänen väkensä, lähtivät varhain aamulla nopeasti taisteluun Israelia vastaan määrättyyn paikkaan aromaan puolelle; hän ei näet tiennyt, että oli väijytys häntä vastaan kaupungin takana.

15 Niin Joosua ja koko Israel olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat erämaahan päin.

16 Silloin kaupungin koko väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa; ja he ajoivat Joosuaa takaa, ja niin heidät eristettiin kaupungista.

17 Eikä Aihin eikä Beeteliin jäänyt ainoatakaan miestä, joka ei lähtenyt Israelin jälkeen, vaan he jättivät kaupungin avoimeksi ja ajoivat takaa Israelia.

19 Silloin väijyksissä oleva joukko nousi kiiruusti paikaltaan ja riensi, niin pian kuin hän ojensi kätensä, ja tunkeutui kaupunkiin ja valloitti sen ja sytytti heti kaupungin palamaan.

20 Kun Ain miehet kääntyivät ja katsoivat taaksensa, niin he näkivät kaupungista savun nousevan taivasta kohti; eivätkä he kyenneet pakenemaan, ei sinne eikä tänne, sillä se väki, joka pakeni erämaahan, kääntyi takaa-ajajia vastaan.

21 Kun Joosua ja koko Israel näki, että väijyksissä ollut joukko oli valloittanut kaupungin ja että kaupungista nousi savu, niin he palasivat takaisin ja voittivat Ain miehet.

22 Ja myöskin ne toiset lähtivät kaupungista heitä vastaan, joten he joutuivat israelilaisten väliin, toisten ollessa edessä, toisten takana. Ja he voittivat heidät, päästämättä pakoon ja pelastumaan ainoatakaan heistä.

23 Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen.

24 Kun Israel oli surmannut kaikki Ain asukkaat kedolla, erämaassa, jonne he olivat heitä ajaneet takaa, ja he kaikki viimeiseen mieheen olivat kaatuneet miekan terään, palasi koko Israel Aihin, ja siellä olevat tapettiin miekan terällä.

25 Ja niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoista tuhatta, kaikki Ain asukkaat.

26 Joosua ei vetänyt takaisin kättänsä, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennenkuin oli vihkinyt tuhon omiksi kaikki Ain asukkaat.

27 Ainoastaan karjan, ja mitä kaupungista oli saatavana saalista, Israel ryösti itselleen sen määräyksen mukaan, jonka Herra oli Joosualle antanut.

28 Ja Joosua poltti Ain ja teki siitä ikiajoiksi rauniokummun, aution aina tähän päivään asti.

29 Mutta Ain kuninkaan hän ripusti hirteen, jossa hän riippui iltaan asti. Mutta auringon laskiessa Joosua käski ottaa hänen ruumiinsa alas hirrestä, ja he heittivät sen kaupungin portin edustalle ja kasasivat sen päälle suuren kiviroukkion, joka on siellä vielä tänäkin päivänä.

30 Silloin Joosua rakensi Eebalin vuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle,

31 niinkuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt israelilaisten tehdä ja niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen lain kirjassa: alttarin hakkaamattomista kivistä, joihin ei oltu rauta-aseella koskettu. Ja he uhrasivat sen päällä polttouhreja Herralle ja teurastivat teuraita yhteysuhriksi.

32 Ja hän kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen Mooseksen laista, jonka tämä oli kirjoittanut israelilaisille.

33 Ja koko Israel vanhimpineen, päällysmiehineen ja tuomareineen seisoi kummallakin puolella arkkia, päin leeviläisiä pappeja, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, niin muukalaiset kuin maassasyntyneetkin, toinen puoli kääntyneenä Garissimin vuorta kohti, toinen puoli Eebalin vuorta kohti. Niin Israelin kansa ensiksi siunattiin, niinkuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt,

34 ja sen jälkeen hän luki kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, aivan niinkuin lain kirjassa on kirjoitettuna.

35 Ei mitään siitä, mitä Mooses oli käskenyt, Joosua jättänyt lukematta kaiken Israelin seurakunnan läsnäollessa, niin myös naisten, lasten ja mukana kulkevien muukalaisten läsnäollessa.