1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

1 My breath is corrupt, my days are extinct, the graves are mine.

2 Are there not mockers around me? and doth {not} mine eye abide in their provocation?

3 Lay down now {a pledge}, be thou surety for me with thyself: who is he that striketh hands with me?

4 For thou hast hidden their heart from understanding; therefore thou wilt not exalt {them}.

5 He that betrayeth friends for a prey-even the eyes of his children shall fail.

6 And he hath made me a proverb of the peoples; and I am become one to be spit on in the face.

7 And mine eye is dim by reason of grief, and all my members are as a shadow.

8 Upright men {shall be} astonished at this, and the innocent shall be stirred up against the ungodly;

9 But the righteous shall hold on his way, and he that hath clean hands shall increase in strength.

10 But as for you all, pray come on again; and I shall not find one wise man among you.

11 My days are past, my purposes are broken off, the cherished thoughts of my heart.

12 They change the night into day; the light {they imagine} near in presence of the darkness.

13 If I wait, Sheol is my house; I spread my bed in the darkness:

14 I cry to the grave, Thou art my father! to the worm, My mother, and my sister!

15 And where is then my hope? yea, my hope, who shall see it?

16 It shall go down to the bars of Sheol, when {our} rest shall be together in the dust.