1 Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
2 -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
3 Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
4 Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
5 ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
6 Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
7 Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
8 nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
9 Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
10 Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
11 Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
12 Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
13 Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
14 Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
15 Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
16 Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
17 Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
19 Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
21 Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23 He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
24 Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
25 Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.
1 And Job continued his parable and said,
2 Oh that I were as in months past, as in the days when +God preserved me;
3 When his lamp shone over my head, {and} by his light I walked through darkness;
4 As I was in the days of my youth, when the secret counsel of +God was over my tent,
5 When the Almighty was yet with me, my young men round about me;
6 When my steps were bathed in milk, and the rock poured out beside me rivers of oil! ...
7 When I went out to the gate by the city, when I prepared my seat on the broadway,
8 The young men saw me, and hid themselves; and the aged arose {and} stood up;
9 Princes refrained from talking, and laid the hand on their mouth;
10 The voice of the nobles was hushed, and their tongue cleaved to their palate.
11 When the ear heard {me}, then it blessed me, and when the eye saw {me}, it gave witness to me;
12 For I delivered the afflicted that cried, and the fatherless who had no helper.
13 The blessing of him that was perishing came upon me, and I caused the widow's heart to sing for joy.
14 I put on righteousness, and it clothed me; my justice was as a mantle and a turban.
15 I was eyes to the blind, and feet was I to the lame;
16 I was a father to the needy, and the cause which I knew not I searched out;
17 And I broke the jaws of the unrighteous, and plucked the spoil out of his teeth.
18 And I said, I shall die in my nest, and multiply my days as the sand;
19 My root shall be spread out to the waters, and the dew will lie all night on my branch;
20 My glory shall be fresh in me, and my bow be renewed in my hand.
21 Unto me they listened, and waited, and kept silence for my counsel:
22 After my words they spoke not again, and my speech dropped upon them;
23 And they waited for me as for the rain, and they opened their mouth wide as for the latter rain.
24 {If} I laughed on them, they believed {it} not; and they troubled not the serenity of my countenance.
25 I chose their way, and sat as chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth mourners.