1 Silloin Job sanoi Herralle:

2 -- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

5 Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.

6 Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

9 Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.

10 Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.

11 Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.

12 Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa.

13 Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

14 Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Puk.

15 Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.

16 Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka,

17 ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.

1 And Job answered Jehovah and said,

2 I know that thou canst do everything, and that thou canst be hindered in no thought of thine.

3 Who is he that obscureth counsel without knowledge? therefore have I uttered what I did not understand; things too wonderful for me, which I knew not.

4 Hear, I beseech thee, and I will speak: I will demand of thee, and inform me.

5 I had heard of thee by the hearing of the ear, but now mine eye seeth thee:

6 Wherefore I abhor {myself}, and repent in dust and ashes.

7 And it came to pass after Jehovah had spoken these words to Job, that Jehovah said to Eliphaz the Temanite, Mine anger is kindled against thee, and against thy two friends; for ye have not spoken rightly of me, like my servant Job.

8 And now, take for yourselves seven bullocks and seven rams, and go to my servant Job, and offer up for yourselves a burnt-offering; and my servant Job shall pray for you, for him will I accept: lest I deal with you {after your} folly, for ye have not spoken of me rightly, like my servant Job.

9 Then Eliphaz the Temanite, and Bildad the Shuhite, and Zophar the Naamathite, went and did according as Jehovah had said unto them; and Jehovah accepted Job.

10 And Jehovah turned the captivity of Job, when he had prayed for his friends; and Jehovah gave Job twice as much as he had before.

11 And all his brethren, and all his sisters, and all they that had been of his acquaintance before, came to him, and they ate bread with him in his house, and they condoled with him, and comforted him concerning all the evil that Jehovah had brought upon him; and every one gave him a piece of money, and every one a golden ring.

12 And Jehovah blessed the latter end of Job more than his beginning; and he had fourteen thousand sheep, and six thousand camels, and a thousand yoke of oxen, and a thousand she-asses.

13 And he had seven sons and three daughters.

14 And he called the name of the first, Jemimah; and the name of the second, Keziah; and the name of the third, Keren-happuch.

15 And in all the land were no women found {so} fair as the daughters of Job; and their father gave them inheritance among their brethren.

16 And Job lived after this a hundred and forty years, and saw his sons, and his sons' sons, four generations.

17 And Job died, old and full of days.