1 Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.
2 Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,
3 ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.
4 Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.
5 Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
6 Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.
8 Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.
9 Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
10 Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
11 Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.
12 Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.
14 Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.
15 Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
16 Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?
17 Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
18 Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,
19 olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
20 Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
21 En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,
22 en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.
1 And these three men ceased to answer Job, because he was righteous in his own eyes.
2 Then was kindled the anger of Elihu the son of Barachel, the Buzite, of the family of Ram: against Job was his anger kindled, because he justified himself rather than God;
3 and against his three friends was his anger kindled, because they found no answer, and {yet} condemned Job.
4 But Elihu had waited till Job had finished speaking, because they were older than he.
5 And Elihu saw that there was no answer in the mouth of the three men, and his anger was kindled.
6 And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said, I am young, and ye are aged; wherefore I was timid, and feared to shew you what I know.
7 I said, Let days speak, and multitude of years teach wisdom.
8 But there is a spirit which is in man; and the breath of the Almighty giveth them understanding.
9 It is not the great that are wise; neither do the aged understand judgment.
10 Therefore I say, Hearken to me; I also will shew what I know.
11 Lo, I waited for your words; I gave ear to your reasonings, until ye searched out what to say.
12 Yea, I gave you mine attention, and behold, there was none of you that confuted Job, that answered his words;
13 That ye may not say, We have found out wisdom; *God will make him yield, not man.
14 Now he hath not directed {his} words against me; and I will not answer him with your speeches. ...
15 They were amazed, they answered no more; words failed them.
16 And I waited, for they spoke not, but stood still, and answered no more; -
17 I will answer, I also in my turn, I also will shew what I know:
18 For I am full of matter, the spirit within me constraineth me.
19 Behold, my belly is as wine which hath no vent; like new flasks, it is ready to burst.
20 I will speak, that I may find relief; I will open my lips and answer.
21 Let me not, I pray you, accept any man's person; neither will I give flattery to man.
22 For I know not how to flatter; my Maker would soon take me away.