1 Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
2 Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
3 He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.
4 He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
5 Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.
6 He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.
7 He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
8 He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
9 Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
10 He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
11 toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
12 Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.
13 Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.
14 Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
16 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.
17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!
22 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
23 Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
24 Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
25 Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?
1 Why are not times treasured up with the Almighty? why do not they that know him see his days?
2 They remove the landmarks; they violently take away the flocks and pasture them;
3 They drive away the ass of the fatherless, they take the widow's ox for a pledge;
4 They turn the needy out of the way: the afflicted of the land all hide themselves.
5 Lo, {as} wild asses in the desert, they go forth to their work, seeking early for the prey: the wilderness {yieldeth} them food for {their} children.
6 They reap in the field the fodder thereof, and they gather the vintage of the wicked;
7 They pass the night naked without clothing, and have no covering in the cold;
8 They are wet with the showers of the mountains, and for want of a shelter embrace the rock...
9 They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor:
10 These go naked without clothing, and, hungry, they bear the sheaf;
11 They press out oil within their walls, they tread their winepresses, and suffer thirst.
12 Men groan from out of the city, and the soul of the wounded crieth out; and +God imputeth not the impiety.
13 There are those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.
14 The murderer riseth with the light, killeth the afflicted and needy, and in the night is as a thief.
15 And the eye of the adulterer waiteth for the twilight, saying, No eye shall see me; and he putteth a covering on {his} face.
16 In the dark they dig through houses; by day they shut themselves in; they know not the light:
17 For the morning is to them all {as} the shadow of death; for they are familiar with the terrors of the shadow of death.
18 He is swift on the face of the waters; their portion is cursed on the earth: he turneth not unto the way of the vineyards.
19 Drought and heat consume snow waters; so doth Sheol those that have sinned.
20 The womb forgetteth him; the worm feedeth sweetly on him: he shall be no more remembered; and unrighteousness is broken as a tree, -
21 He that despoileth the barren that beareth not, and doeth not good to the widow:
22 He draweth also the mighty with his power; he riseth up, and no {man} is sure of life.
23 {God} setteth him in safety, and he resteth thereon; but his eyes are upon their ways.
24 They are exalted for a little, and are no more; they are laid low; like all {other} are they gathered, and are cut off as the tops of the ears of corn.
25 If it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?