1 »Danket dem Herrn, denn er ist gütig, denn seine Gnade währt ewig!«

2 So sollen sagen die Erlösten des HERRN, die er aus der Hand des Feindes erlöst

3 und die er aus den Ländern zusammengebracht hat, vom Aufgang und vom Niedergang, von Mitternacht und vom Meer,

4 die irregingen in der Wüste, auf ungebahntem Weg und keine Stadt fanden, wo sie wohnen konnten,

5 hungrig und durstig, daß ihre Seele in ihnen verschmachtete.

6 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten

7 und führte sie auf den rechten Weg, daß sie zu einer bewohnten Stadt gelangten,

8 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,

9 daß er die durstige Seele getränkt und die hungernde Seele mit Gutem gesättigt hat!

10 Die in Finsternis und Todesschatten saßen, gebunden in Elend und Eisen,

11 weil sie den Geboten Gottes widerstrebt und den Rat des Höchsten verachtet hatten,

12 so daß er ihr Herz durch Strafe beugte, daß sie dalagen und ihnen niemand half.

13 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten,

14 und führte sie aus Finsternis und Todesschatten heraus und zerriß ihre Bande,

15 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,

16 daß er eherne Türen zerbricht und eiserne Riegel zerschlägt!

17 Die Toren, die wegen ihrer Übertretung und um ihrer Missetaten willen geplagt wurden,

18 daß ihrer Seele vor aller Nahrung ekelte und sie nahe waren den Pforten des Todes.

19 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten.

20 Er sandte sein Wort und machte sie gesund und ließ sie ihren Gräbern entrinnen,

21 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern,

22 sollen ihm Dankopfer bringen und seine Taten jubelnd erzählen!

23 Die in Schiffen sich aufs Meer begaben und Handel trieben auf großen Wassern,

24 die des HERRN Werke sahen und seine Wunder auf hoher See,

25 wenn er sprach und einen Sturmwind erregte, der die Wellen in die Höhe warf,

26 daß sie emporfuhren gen Himmel und hinabfuhren zur Tiefe und ihre Seele vor Angst verging;

27 daß sie wirbelten und schwankten wie Trunkene, und alle ihre Weisheit dahin war.

28 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er führte sie heraus aus ihren Ängsten;

29 er stillte den Sturm, daß er schwieg und die Wellen sich beruhigten;

30 und jene wurden froh, daß sie sich legten; und er führte sie an das erwünschte Gestade,

31 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern

32 und sollen ihn erheben in der Versammlung des Volkes und im Kreise der Ältesten ihn rühmen!

33 Er machte Ströme zur Wüste und ließ Wasserquellen vertrocknen;

34 fruchtbares Land wurde zur Salzwüste wegen der Bosheit derer, die es bewohnten.

35 Er machte aber auch die Wüste zum Wasserteich und dürres Land zu Wasserquellen.

36 Und er ließ Hungrige daselbst wohnen, und sie gründeten eine bewohnte Stadt;

37 und sie säten Äcker an und pflanzten Weinberge und hatten von den Früchten einen schönen Ertrag;

38 und er segnete sie, daß sie sich stark mehrten, und auch ihres Viehs machte er nicht wenig,

39 nachdem sie vermindert worden waren und gedemütigt durch den Druck des Unglücks und Kummers,

40 als er Verachtung auf die Fürsten goß und sie irregehen ließ in unwegsamer Wildnis;

41 aber er erhob den Armen aus dem Elend und machte die Geschlechter wie Schafherden.

42 Die Redlichen sollen es sehen und sich freuen, und alle Bosheit soll ihr Maul verschließen!

43 Wer weise ist, der beobachte solches und merke sich die Gnadenerweisungen des HERRN!

1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.