1 Ein Gebet Moses, des Mannes Gottes. Herr, du bist unsre Zuflucht von Geschlecht zu Geschlecht!

2 Ehe denn die Berge wurden und die Erde und die Welt geschaffen worden, bist du Gott von Ewigkeit zu Ewigkeit!

3 Du wandelst den Sterblichen in Staub und sprichst: Kehret zurück, ihr Menschenkinder!

4 Denn tausend Jahre sind vor dir wie der gestrige Tag, der vergangen ist, und wie eine Nachtwache;

5 du lässest sie dahinfahren wie einen Strom, sie sind wie ein Schlaf am Morgen, wie das Gras, das aufsprießt,

6 das am Morgen blüht und grünt, am Abend welkt und verdorrt.

7 Denn wir werden aufgerieben durch deinen Zorn und schnell dahingerafft durch deinen Grimm.

8 Du hast unsre Missetaten vor dich hingestellt, unsre verborgenen Sünden in das Licht deines Angesichts.

9 Denn alle unsre Tage sind dahingeschwunden durch deinen Zorn, wir haben unsre Jahre zugebracht wie ein Geschwätz.

10 Unser Leben währt siebzig Jahre, und wenn es hoch kommt, so sind's achtzig Jahre, und worauf man stolz ist, das war Mühsal und Nichtigkeit; denn es fährt schnell dahin, als flögen wir davon.

11 Wer erkennt aber die Stärke deines Zorns, deinen Grimm so, wie er zu fürchten ist?

12 Lehre uns unsre Tage richtig zählen, daß wir ein weises Herz erlangen!

13 Kehre wieder, o HERR, (wie lange verziehst du?) und habe Mitleid mit deinen Knechten!

14 Sättige uns frühe mit deiner Gnade, so wollen wir jubeln und fröhlich sein unser Leben lang.

15 Erfreue uns so viele Tage, wie du uns beugtest, so viele Jahre, als wir Unglück sahen.

16 Zeige deinen Knechten dein Werk und deine Herrlichkeit ihren Kindern!

17 Und die Freundlichkeit des Herrn, unsres Gottes, sei über uns, und das Werk unsrer Hände ordne du für uns, ja, das Werk unsrer Hände ordne du!

1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

2 Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

4 Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

5 Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

6 joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

7 Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.

8 Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

9 Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

10 Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

11 Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

12 Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

13 Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!

14 Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.

15 Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

16 Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

17 Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.