1 Ein Psalm Davids. Zum Gedächtnis.
2 HERR, strafe mich nicht in deinem Zorn, züchtige mich nicht in deinem Grimm;
3 denn deine Pfeile haben mich getroffen, und deine Hand liegt schwer auf mir.
4 Es ist nichts Unversehrtes an meinem Fleisch vor deinem Zorn, kein Friede in meinen Gebeinen wegen meiner Sünde.
5 Denn meine Schulden gehen über mein Haupt; wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer geworden.
6 Meine Wunden stinken und eitern von meiner Torheit.
7 Ich bin tief gebeugt und niedergedrückt; ich gehe traurig einher den ganzen Tag;
8 denn meine Lenden sind ganz entzündet, und es ist nichts Gesundes an meinem Fleisch.
9 Ich bin ganz kraftlos und zermalmt; ich heule vor Unruhe meines Herzens.
10 O Herr, mein ganzes Verlangen sei dir vorgelegt, und mein Seufzen sei dir nicht verborgen!
11 Mein Herz pocht heftig, meine Kraft hat mich verlassen, und das Licht meiner Augen ist nicht bei mir.
12 Meine Lieben und Freunde treten beiseite wegen meiner Plage, und meine Nächsten stehen von ferne;
13 die aber, welche mir nach dem Leben trachten, legen mir Schlingen, und die mein Unglück suchen, besprechen meinen Untergang und ersinnen Lügen den ganzen Tag.
14 Ich aber bin wie ein Tauber und höre nichts, und wie ein Stummer, der seinen Mund nicht auftut.
15 Und ich bin wie einer, der nichts hört, und in dessen Mund kein Widerspruch ist.
16 Denn auf dich, HERR, hoffe ich; du wirst antworten, Herr, mein Gott!
17 Denn wenn ich redete, wie würden sie sich über mich freuen! Wenn mein Fuß ins Wanken geriete, wie würden sie frohlocken über mich!
18 Denn ich bin nahe daran zu fallen, und mein Schmerz ist immerdar vor mir.
19 Denn ich bekenne meine Schuld und bin bekümmert wegen meiner Sünde.
20 Aber die mich grundlos befeinden, sind mächtig, und derer, die mich unter falschem Vorwand hassen, sind viele.
21 Die mir Gutes mit Bösem vergelten, sind mir feind, weil ich dem Guten nachjage.
22 Verlaß mich nicht, o HERR! Mein Gott, sei nicht fern von mir!
23 Eile mir zu helfen, o Herr, mein Heil!
1 Daavidin psalmi. Lauletaan muistutusuhria uhrattaessa. (H38:2)Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita!
2 (H38:3)Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.
3 (H38:4)Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.
4 (H38:5)Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
5 (H38:6)Minun haavani märkivät ja löyhkäävät -- se on mielettömyyteni syytä.
6 (H38:7)Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.
7 (H38:8)Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.
8 (H38:9)Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.
9 (H38:10)Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
10 (H38:11)Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.
11 (H38:12)Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla.
12 (H38:13)Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.
13 (H38:14)Minä olen kuin kuuro -- en kuule mitään, olen kuin mykkä -- en suutani avaa.
14 (H38:15)Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan.
15 (H38:16)Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.
16 (H38:17)Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!
17 (H38:18)Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä.
18 (H38:19)Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden.
19 (H38:20)Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä.
20 (H38:21)He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää.
21 (H38:22)Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
22 (H38:23)Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!