1 Dem Vorsänger. Mit Saitenspiel. Eine Unterweisung von David.
2 Vernimm, o Gott, mein Gebet, und verbirg dich nicht vor meinem Flehen:
3 merke auf mich und erhöre mich, obwohl ich umherirre in meiner Klage und unruhig bin,
4 vor dem Brüllen des Feindes, vor der Bedrückung des Gottlosen; denn sie überhäufen mich mit Beschuldigungen und befeinden mich grimmig!
5 Mein Herz bebt in mir, und des Todes Schrecken ist auf mich gefallen;
6 Furcht und Zittern kommt mich an, und Todesblässe bedeckt mich.
7 Und ich sprach: O hätte ich doch Taubenflügel, daß ich davonfliegen und irgendwo bleiben könnte!
8 Siehe, ich wollte weit weg fliehen, in der Wüste Aufenthalt nehmen;
9 ich wollte zu meinem Zufluchtsort eilen vor dem sausenden Wind und Sturm. (Pause.)
10 Verwirre sie, HERR, mach uneins ihre Zungen, denn ich sehe in der Stadt Gewalttätigkeit und Streit!
11 Solches geht Tag und Nacht um auf ihren Mauern, und in ihrem Innern ist Unheil und Mühsal.
12 Habgier herrscht in ihrer Mitte, und von ihrem Markt weichen nicht Erpressung und Betrug.
13 Denn es ist nicht mein Feind, der mich schmäht (das könnte ich ertragen); nicht mein Hasser erhebt sich wider mich vor dem wollte ich mich verbergen;
14 aber du bist es, ein Mensch meinesgleichen, mein Freund und mein Vertrauter!
15 Wir haben einst zusammen süßen Umgang gepflogen, sind ins Gotteshaus gegangen unter der Menge.
16 Der Tod überfalle sie! Mögen sie lebendig zur Unterwelt fahren! Denn Bosheit ist in ihren Wohnungen, in ihren Herzen.
17 Ich aber rufe zu Gott, und der HERR wird mir helfen;
18 abends, morgens und mittags will ich beten und ringen, so wird er meine Stimme hören.
19 Er hat meine Seele erlöst und ihr Frieden verschafft vor denen, die mich bekriegten; denn ihrer viele sind gegen mich gewesen.
20 Gott wird hören und ihnen antworten, er, der von alters her thront (Pause). Denn sie ändern sich nicht, und sie fürchten Gott nicht.
21 Er hat seine Hand ausgestreckt gegen die, welche in Frieden mit ihm lebten; seinen Bund hat er entweiht.
22 Seine Reden sind süß, aber Krieg hat er im Sinn. Seine Worte sind sanfter als Öl, aber doch gezückte Schwerter.
23 Wirf dein Anliegen auf den HERRN, der wird dich versorgen und wird den Gerechten nicht ewiglich in Unruhe lassen!
24 Du aber, o Gott, wirst sie in die tiefste Grube hinunterstoßen; die Blutgierigen und Falschen werden es nicht bis zur Hälfte ihrer Tage bringen. Ich aber vertraue auf dich!
1 Laulunjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin virsi. (H55:2)Kuuntele rukoustani, Jumala, älä kätkeydy, kun pyydän apua.
2 (H55:3)Kuuntele minua ja vastaa minulle, ahdistus painaa mieltäni. Olen suunniltani pelosta,
3 (H55:4)kun vihollinen huutaa uhkauksia, kun jumalattomat ahdistavat minua. He kaatavat päälleni onnettomuutta, syyttävät minua vihassaan.
4 (H55:5)Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.
5 (H55:6)Pelko vavisuttaa sisintäni, kauhu saartaa minut.
6 (H55:7)Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan.
7 (H55:8)Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela)
8 (H55:9)Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta.
9 (H55:10)Herra, saata heidät sekasortoon, sekoita heidän neuvonpitonsa. Joka päivä minun täytyy katsella kaupungissa riitaa ja väkivaltaa.
10 (H55:11)Ne kiertävät kaupunkia yötä päivää, väijyvät sen muureilla. Vääryys ja tuho asuvat sen sisällä,
11 (H55:12)turmelus sen keskellä, sorto ja petos vallitsevat sen toreilla.
12 (H55:13)Jos vihollinen herjaisi minua, sen kyllä kestäisin. Jos vihamies nöyryyttäisi minua, minä voisin piiloutua.
13 (H55:14)Mutta sinä olet kaltaiseni, ystäväni ja uskottuni.
14 (H55:15)Ystävinä vaelsimme yhdessä Jumalan huoneeseen.
15 (H55:16)Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan! Heidän asuinsijansa ovat pahuutta täynnä.
16 (H55:17)Minä huudan Jumalaa, ja hän pelastaa minut.
17 (H55:18)Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä huokaan ja valitan, ja hän kuulee ääneni.
18 (H55:19)Kun minua vastaan käydään sotaa ja monet hyökkäävät kimppuuni, hän päästää minut rauhaan.
19 (H55:20)Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät, hän, joka hamasta ikuisuudesta on hallinnut valtaistuimellaan. (sela) Viholliseni eivät muutu, eivät kunnioita Jumalaa.
20 (H55:21)Petturi käy ystäviensä kimppuun ja rikkoo liittonsa.
21 (H55:22)Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi mutta teräviä kuin paljastettu miekka.
22 (H55:23)Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.
23 (H55:24)Murhamiehet ja petturit sinä, Jumala, syökset syvimpään kuoppaan, he eivät elä puoleenkaan ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.