1 Ein Gebet Davids. Höre, o HERR, die gerechte Sache, vernimm meine Klage, merke auf mein Gebet, das nicht von falschen Lippen kommt!

2 Von dir gehe das Urteil über mich aus; deine Augen werden auf die Redlichkeit schauen!

3 Du hast mein Herz geprüft, mich des Nachts besucht, du hast mich durchforscht, nichts gefunden, daß ich mich mit meinen Gedanken oder mit meinem Munde vergangen hätte.

4 In der Behandlung der Menschen habe ich nach dem Wort deiner Lippen mich gehütet vor den Wegen des Tyrannen.

5 Senke meine Tritte ein in deine Fußstapfen, daß mein Gang nicht wankend sei!

6 Ich rufe zu dir; denn du, Gott, wirst mich erhören; neige dein Ohr zu mir, höre meine Rede!

7 Erzeige deine wunderbare Gnade, du Retter derer, die vor den Widersachern Zuflucht suchen bei deiner Rechten!

8 Behüte mich wie den Augapfel im Auge, beschirme mich unter dem Schatten deiner Flügel

9 vor den Gottlosen, die mich verderben, vor meinen Todfeinden, die mich umringen!

10 Ihr fettes Herz verschließen sie; mit ihrem Munde reden sie übermütig.

11 Wo wir gehen, umringen sie uns! Ihre Augen haben sie fest auf die Erde gerichtet.

12 Sie gleichen dem Löwen, der zu zerreißen begehrt, und dem jungen Leu, der in der Höhle lauert.

13 Stehe auf, o HERR, komm ihm zuvor, demütige ihn, errette meine Seele von dem Gottlosen durch dein Schwert,

14 von den Leuten durch deine Hand, o HERR, von den Leuten dieser Welt, deren Teil im Leben ist, und deren Bauch du füllst mit deinem Schatze; sie haben Söhne genug und lassen ihr Übriges ihren Kindern.

15 Ich aber werde schauen dein Antlitz in Gerechtigkeit, an deinem Anblick mich sättigen, wenn ich erwache.

1 Daavidin rukous. Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni. Minä puhun sinulle vilpittömin huulin.

2 Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.

3 Sinä tutkit sydämeni, yölläkin sinä minua tarkkaat, sinä koettelet minua mutta et löydä minusta mitään väärää. Minun suuni ei puhu pahaa.

4 En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.

5 Sinun poluillasi minä olen pysynyt, jalkani eivät ole horjahtaneet sinun tieltäsi pois.

6 Minä huudan sinua avuksi, Jumala, ja sinä vastaat minulle. Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle.

7 Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.

8 Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan --

9 jumalattomat väijyvät henkeäni, veriviholliseni saartavat minut!

10 He ovat kovettaneet sydämensä ja puhuvat röyhkeästi ylvästellen.

11 Nyt he ovat jo kintereilläni ja piirittävät minut, vaanivat tilaisuutta iskeäkseen minut maahan.

12 He ovat kuin saalista himoitseva leijona, kuin piilopaikassaan väijyvä peto.

13 Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi!

14 Vapauta minut kädelläsi, Herra, pahojen ihmisten vallasta, noiden ihmisten, joille tämä elämä on kaikki. Suojattiesi vatsan sinä täytät, heidän lapsensa saavat syödä kyllikseen, ja ruokaa riittää lastenkin lapsille.

15 Minä saan nähdä sinun kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.