1 Dem Vorsänger. Nach der Singweise »Lilien«. Von David.

2 O Gott, hilf mir; denn das Wasser geht mir bis an die Seele!

3 Ich versinke in tiefem Schlamm und habe keinen Stand, ich bin in tiefes Wasser geraten, und die Flut will mich überströmen;

4 ich bin müde von meinem Schreien, meine Kehle ist vertrocknet, ich habe mir die Augen ausgeweint im Harren auf meinen Gott.

5 Derer, die mich ohne Ursache hassen, sind mehr als Haare auf meinem Haupt; meine Feinde, die mich mit Lügen vernichten wollen, sind stark; was ich nicht geraubt habe, das soll ich erstatten!

6 O Gott, du kennst meine Torheit, und meine Schulden sind dir nicht verborgen.

7 Laß nicht zuschanden werden an mir, die deiner harren, o Gott; HERR der Heerscharen; laß nicht meinethalben beschämt werden, die dich suchen, Gott Israels!

8 Denn um deinetwillen trage ich Schmach und bedeckt Schande mein Angesicht.

9 Ich bin fremd geworden meinen Brüdern und unbekannt den Söhnen meiner Mutter;

10 denn der Eifer um dein Haus hat mich gefressen, und die Schmähungen derer, die dich schmähen, sind auf mich gefallen.

11 Als meine Seele fastete und weinte, wurde ich deshalb beschimpft;

12 und als ich mich mit einem Sack kleidete, haben sie mich zum Sprichwort gemacht.

13 Die im Tor herumsitzen, schwatzen von mir, und die Zecher pfeifen mich aus.

14 Ich aber bete, HERR, zu dir zur angenehmen Zeit; antworte mir, o Gott, nach deiner großen Gnade mit deinem wahren Heil!

15 Reiße mich aus dem Schlamm, daß ich nicht versinke; möchte ich doch errettet werden von meinen Hassern und aus den tiefen Wassern,

16 daß mich die Wasserflut nicht überströme und mich die Tiefe nicht verschlinge, noch die Zisterne sich über mir schließe.

17 Erhöre mich, HERR; denn deine Gnade ist freundlich; wende dich zu mir nach deiner großen Barmherzigkeit

18 und verbirg dein Angesicht nicht vor deinem Knecht; denn mir ist angst, erhöre mich bald!

19 Nahe dich meiner Seele, erlöse sie; um meiner Feinde willen befreie mich!

20 Du weißt, was für Schimpf, für Schande und Schmach mir angetan wird; meine Widersacher sind alle vor dir.

21 Die Schmach hat mir das Herz gebrochen, daß ich krank geworden bin; ich wartete auf Mitleid, aber da war keines, und auf Tröster, aber ich fand sie nicht.

22 Und sie taten Galle in meine Speise und tränkten mich mit Essig in meinem Durst.

23 Ihr Tisch vor ihnen müsse zur Schlinge werden und den Sorglosen zum Fallstrick!

24 Ihre Augen sollen so finster werden, daß sie nicht mehr sehen, und ihre Lenden sollen allezeit wanken.

25 Gieße deinen Grimm über sie aus, und die Glut deines Zorns erfasse sie;

26 ihre Wohnstätte müsse verwüstet werden, und in ihren Zelten wohne niemand mehr!

27 Denn sie verfolgen den, welchen du geschlagen hast, und vermehren die Schmerzen deiner Verwundeten.

28 Rechne ihnen um so mehr Schulden zu und laß sie nicht kommen zu deiner Gerechtigkeit!

29 Tilge sie aus dem Buche der Lebendigen; sie sollen nicht mit den Gerechten eingeschrieben werden!

30 Ich aber bin elend und krank; dein Heil, o Gott, richte mich auf!

31 Ich will den Namen Gottes rühmen mit einem Lied und ihn erheben mit Lobgesang.

32 Das wird dem HERRN angenehmer sein als ein Stier, als ein Farre, der Hörner und Klauen hat!

33 Wenn das die Elenden sehen, werden sie sich freuen. Ihr, die ihr Gott suchet, euer Herz soll aufleben!

34 Denn der HERR hört auf die Armen und verachtet seine Gebundenen nicht.

35 Himmel und Erde sollen ihn rühmen, das Meer und alles, was sich darin regt!

36 Denn Gott wird Zion retten und die Städte Judas bauen, und man wird daselbst wohnen und sie besitzen;

37 und der Same seiner Knechte wird sie ererben, und die seinen Namen lieben, werden darin wohnen.

2 (H69:3)Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa.

3 (H69:4)Minä olen väsynyt huutamaan, kurkkuni on käheä. Silmäni hämärtyivät, kun odotin sinua, Jumala.

4 (H69:5)Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttä vihaavat. Vahvoja he ovat, nuo, jotka tahtovat tuhota minut. Syyttä he ovat minun vihamiehiäni. Kuinka voisin palauttaa sellaista, mitä en ole varastanut?

5 (H69:6)Jumala, sinä tunnet erehdykseni, rikkomukseni eivät pysy sinulta salassa.

6 (H69:7)Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan, joka odottaa sinua. Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan, joka etsii sinua.

7 (H69:8)Sinun takiasi olen joutunut häväistyksi, häpeän puna peittää kasvoni.

8 (H69:9)Minusta on tullut vieras veljilleni, äitini pojat eivät minua tunne.

9 (H69:10)Kiivaus sinun temppelisi puolesta on kuluttanut minut, ja minuun sattuu niiden pilkka, jotka pilkkaavat sinua.

10 (H69:11)Minä itkin ja paastosin, mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.

11 (H69:12)Minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, mutta minusta tuli vain pilkkalaulun aihe.

12 (H69:13)Missä ihmiset kokoontuvat, siellä puhutaan minusta. Missä olutta juodaan, siellä lauletaan minusta.

13 (H69:14)Minä rukoilen sinua, Herra. Kunpa tämä hetki olisi otollinen. Jumala, vastaa minulle! Onhan hyvyytesi suuri ja apusi varma.

14 (H69:15)Pelasta minut, etten vajoaisi liejuun, pelasta minut vihollisteni käsistä ja vetten syvyyksistä.

15 (H69:16)Älä anna pyörteen temmata minua mukaansa, syvyyden nielaista minua, älä anna kuilun sulkeutua pääni päällä.

16 (H69:17)Vastaa minulle, Herra! Sinä olet uskollinen, katso puoleeni, sinä armollinen.

17 (H69:18)Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi. Minä olen ahdingossa, vastaa jo minulle!

18 (H69:19)Tule luokseni, lunasta minut, osta minut vapaaksi vihollisteni nähden.

19 (H69:20)Sinä näet kaikki ahdistajani, sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä, herjaa ja pilkkaa.

20 (H69:21)Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane. Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.

21 (H69:22)Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa.

22 (H69:23)Tulkoon heidän pitopöytänsä heille ansaksi ja uhrijuhlansa onnettomuudeksi!

23 (H69:24)Tulkoot heidän silmänsä sokeiksi, tee heidän jalkansa heikoiksi.

24 (H69:25)Vuodata heidän päälleen kiivautesi malja, sinun vihasi hehku kohdatkoon heidät.

25 (H69:26)Tulkoon heidän leirinsä autioksi, älköön kukaan asuko heidän teltoissaan.

26 (H69:27)He ovat vainonneet sitä, jota sinä olet lyönyt, lisänneet sen tuskaa, jota sinä olet haavoittanut.

27 (H69:28)Pane heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, torju heidät luotasi.

28 (H69:29)Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heidän nimeään merkittäkö vanhurskaiden joukkoon.

29 (H69:30)Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan.

30 (H69:31)Minä ylistän lauluin Jumalan nimeä, kunnioitan sitä kiitoksin.

31 (H69:32)Miellyttäköön kiitokseni Herraa enemmän kuin uhrihärkä, enemmän kuin sarvipää ja halkisorkkainen sonni.

32 (H69:33)Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat, niiden mieli virvoittuu, jotka etsivät Jumalaa,

33 (H69:34)sillä Herra kuulee köyhien rukouksen eikä hylkää omiaan, jotka ovat vankeudessa.

34 (H69:35)Taivas ja maa ylistäkööt häntä, meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu.

35 (H69:36)Jumala pelastaa Siionin ja rakentaa Juudan kaupungit. Hänen kansansa saa asua siellä, se ottaa maan omakseen.

36 (H69:37)Hänen palvelijoittensa jälkeläiset perivät sen, ja ne, jotka rakastavat hänen nimeään, saavat asua siellä.