1 Ein Psalm Asaphs. Nur gut ist Gott gegen Israel, gegen die, welche reinen Herzens sind.
2 Ich aber hätte schier gestrauchelt mit meinen Füßen, wie leicht hätte ich einen Mißtritt getan!
3 Denn ich beneidete die Übermütigen, als ich den Frieden der Gottlosen sah.
4 Denn sie leiden keine Qual bis zu ihrem Tod, und ihr Leib ist wohlgenährt.
5 Sie werden nicht bemüht wie andere Leute und nicht geschlagen wie andere Menschen.
6 Darum schmücken sie sich stolz und kleiden sich frech.
7 Ihr Gesicht strotzt von Fett, sie bilden sich sehr viel ein.
8 Sie reden höhnisch und boshaft, drohen mit höherer Gewalt.
9 Sie reden, als käme es vom Himmel; ihre Worte haben Geltung auf Erden.
10 Darum wendet sich auch das Volk ihnen zu, und es wird von ihnen viel Wasser aufgesogen.
11 Und sie sagen: »Was merkt Gott? Weiß der Höchste überhaupt etwas?«
12 Siehe, das sind die Gottlosen; denen geht es immer gut, und sie werden reich!
13 Ganz umsonst habe ich mein Herz rein erhalten und meine Hände in Unschuld gewaschen;
14 denn ich bin doch täglich geschlagen worden, und meine Strafe ist alle Morgen da!
15 Wollte ich auch so rechnen, siehe, so würde ich das Geschlecht deiner Kinder verraten.
16 So sann ich denn nach, um dies zu verstehen; aber es schien mir vergebliche Mühe zu sein,
17 bis ich in das Heiligtum Gottes ging und auf ihr Ende merkte.
18 Nur auf schlüpfrigen Boden setzest du sie; du lässest sie fallen, daß sie in Trümmer sinken.
19 Wie geschah das so plötzlich und entsetzlich! Sie gingen unter und nahmen ein Ende mit Schrecken.
20 Wie einen Traum nach dem Erwachen, so wirst du, o Herr, wenn du dich aufmachst, ihr Bild verächtlich machen.
21 Als mein Herz verbittert war und es mir in den Nieren wehe tat,
22 da war ich dumm und verstand nichts; ich benahm mich wie ein Vieh gegen dich.
23 Und doch bleibe ich stets bei dir; du hältst mich bei meiner rechten Hand.
24 Leite mich auch ferner nach deinem Rat und nimm mich hernach mit Ehren auf!
25 Wen habe ich im Himmel? Und dir ziehe ich gar nichts auf Erden vor!
26 Schwinden auch mein Fleisch und mein Herz dahin, so bleibt doch Gott ewiglich meines Herzens Fels und mein Teil.
27 Denn siehe, die fern von dir sind, kommen um; du vertilgst alle, die dir untreu werden.
28 Mir aber ist die Nähe Gottes köstlich; ich habe Gott, den HERRN, zu meiner Zuflucht gemacht, um zu erzählen alle deine Werke.
1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!
2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.
3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.
4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.
5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.
6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.
8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.
9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.
10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!
12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.
13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?
14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.
16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.
22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.
23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.