1 {Gebet eines Elenden, wenn er verschmachtet und seine Klage vor Jehova ausschüttet.}
2 Jehova, höre mein Gebet, und laß zu dir kommen mein Schreien!
3 Verbirg dein Angesicht nicht vor mir am Tage meiner Bedrängnis; neige zu mir dein Ohr; an dem Tage, da ich rufe, erhöre mich eilends!
4 Denn wie Rauch entschwinden meine Tage, und meine Gebeine glühen wie ein Brand.
5 Wie Kraut ist versengt und verdorrt mein Herz, daß ich vergessen habe, {O. denn ich habe vergessen} mein Brot zu essen.
6 Ob der Stimme meines Seufzens klebt mein Gebein an meinem Fleische.
7 Ich gleiche dem Pelikan der Wüste, bin wie die Eule der Einöden. {O. der Trümmer}
8 Ich wache, und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dache.
9 Den ganzen Tag höhnen mich meine Feinde; die wider mich rasen, schwören bei mir.
10 Denn Asche esse ich wie Brot, und meinen Trank vermische ich mit Tränen
11 Vor deinem Zorn und deinem Grimm; denn du hast mich emporgehoben und hast mich hingeworfen.
12 Meine Tage sind wie ein gestreckter Schatten, und ich verdorre wie Kraut.
13 Du aber, Jehova, bleibst auf ewig, und dein Gedächtnis {Vergl. 2. Mose 3,15} ist von Geschlecht zu Geschlecht.
14 Du wirst aufstehen, wirst dich Zions erbarmen; denn es ist Zeit, es zu begnadigen, denn gekommen ist die bestimmte Zeit;
15 Denn deine Knechte haben Gefallen an seinen Steinen und haben Mitleid mit seinem Schutt.
16 Und die Nationen werden den Namen Jehovas fürchten, und alle Könige der Erde deine Herrlichkeit.
17 Denn Jehova wird Zion aufbauen, wird erscheinen in seiner Herrlichkeit;
18 Er wird sich wenden zum Gebete des Entblößten, und ihr Gebet wird er nicht verachten.
19 Das wird aufgeschrieben werden für das künftige Geschlecht; und ein Volk, das erschaffen werden soll, wird Jehova {Hebr. Jah} loben.
20 Denn er hat herniedergeblickt von der Höhe seines Heiligtums, Jehova hat herabgeschaut vom Himmel auf die Erde,
21 Um zu hören das Seufzen des Gefangenen, um zu lösen die Kinder des Todes;
22 Damit man den Namen Jehovas verkündige in Zion, und in Jerusalem sein Lob,
23 Wenn die Völker sich versammeln werden allzumal, und die Königreiche, um Jehova zu dienen.
24 Er hat meine Kraft gebeugt auf dem Wege, hat verkürzt meine Tage.
25 Ich sprach: Mein Gott, {El} nimm mich nicht hinweg in der Hälfte meiner Tage! - Von Geschlecht zu Geschlecht sind deine Jahre.
26 Du hast vormals die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk.
27 Sie werden untergehen, du aber bleibst; und sie alle werden veralten wie ein Kleid; wie ein Gewand wirst du sie verwandeln, {O. wechseln} und sie werden verwandelt werden;
28 Du aber bist derselbe, {O. er; od.: der da ist, d.h. der unveränderlich in sich selbst ewig besteht; vergl. 5. Mose 32,39; Neh. 9,6} und deine Jahre enden nicht.
29 Die Söhne deiner Knechte werden wohnen, {d.h. im Lande} und ihr Same wird vor dir feststehen.
1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.