1 {Vergl. 1. Chron. 16,8-22} br/ Preiset {O. Danket} Jehova, rufet an seinen Namen, machet kund unter den Völkern seine Taten!
2 Singet ihm, singet ihm Psalmen; sinnet über alle {O. redet von allen} seine Wunderwerke!
3 Rühmet euch seines heiligen Namens! es freue sich das Herz derer, die Jehova suchen!
4 Trachtet nach Jehova und seiner Stärke, suchet sein Angesicht beständig!
5 Gedenket seiner Wunderwerke, die er getan hat, seiner Wunderzeichen und der Gerichte {O. Urteile, Rechte} seines Mundes!
6 Du Same Abrahams, seines Knechtes, {O. sein Knecht} ihr Söhne Jakobs, seine Auserwählten!
7 Er, Jehova, ist unser Gott; seine Gerichte sind auf der ganzen Erde.
8 Er gedenkt ewiglich seines Bundes, des Wortes, das er geboten hat auf tausend Geschlechter hin,
9 Den er gemacht hat mit Abraham, und seines Eides, den er Isaak geschworen hat. {W. seines Eides an Isaak}
10 Und er stellte ihn Jakob zur Satzung, Israel zum ewigen Bunde,
11 Indem er sprach: Dir will ich das Land Kanaan geben als Schnur eures Erbteils;
12 Als sie ein zählbares Häuflein {Eig. eine zählbare Mannschaft} waren, gar wenige und Fremdlinge darin;
13 Und als sie wanderten von Nation zu Nation, von einem Reiche zu einem anderen Volke.
14 Er ließ keinem Menschen zu, sie zu bedrücken, und ihretwegen strafte er Könige:
15 "Tastet meine Gesalbten nicht an, und meinen Propheten tut nichts Übles!"
16 Und er rief eine Hungersnot über das Land herbei; jede Stütze des Brotes zerbrach er.
17 Er sandte einen Mann vor ihnen her, Joseph wurde zum Knechte verkauft.
18 Man preßte seine Füße in den Stock, {Eig. in das Fußeisen} er {W. seine Seele} kam in das Eisen.
19 Bis zur Zeit, da sein Wort eintraf; das Wort Jehovas läuterte ihn. {O. ihn geläutert hatte}
20 Der König sandte hin und ließ ihn los, der Herrscher über Völker, und befreite ihn;
21 Er setzte ihn zum Herrn über sein Haus, und zum Herrscher über all sein Besitztum,
22 Um seine Fürsten zu fesseln nach seiner Lust, und daß er seine Ältesten Weisheit lehre.
23 Und Israel kam nach Ägypten, und Jakob hielt sich auf im Lande Hams.
24 Und er machte sein Volk sehr fruchtbar, und machte es stärker {O. zahlreicher} als seine Bedränger.
25 Er wandelte ihr Herz, sein Volk zu hassen, Arglist zu üben an seinen Knechten.
26 Er sandte Mose, seinen Knecht, Aaron, den er auserwählt hatte.
27 Sie taten unter ihnen seine Zeichen, und Wunder im Lande Hams.
28 Er sandte Finsternis und machte finster; und sie waren nicht widerspenstig gegen seine Worte.
29 Er verwandelte ihre Wasser in Blut, und ließ sterben ihre Fische.
30 Es wimmelte ihr Land von Fröschen, in den Gemächern ihrer Könige.
31 Er sprach, und es kamen Hundsfliegen, Stechmücken in alle ihre Grenzen.
32 Er gab ihnen Hagel als Regen, flammendes Feuer in ihrem Lande;
33 Und er schlug ihre Weinstöcke und Feigenbäume, und zerbrach die Bäume ihres Landes. {Eig. ihrer Grenzen}
34 Er sprach, und es kamen Heuschrecken und Grillen {Eig. Abfresser; eine Heuschreckenart} ohne Zahl;
35 Und sie fraßen alles Kraut in ihrem Lande und fraßen die Frucht ihres Bodens.
36 Und er schlug alle Erstgeburt in ihrem Lande, die Erstlinge all ihrer Kraft.
37 Und er führte sie heraus mit Silber und Gold, und kein Strauchelnder war in seinen Stämmen.
38 Froh war Ägypten, daß {O. als} sie auszogen; denn ihr Schrecken war auf sie gefallen.
39 Er breitete eine Wolke aus zur Decke, und ein Feuer, die Nacht zu erleuchten.
40 Sie forderten, und er ließ Wachteln kommen; und mit Himmelsbrot sättigte er sie.
41 Er öffnete den Felsen, und es flossen Wasser heraus; sie liefen in den dürren Örtern wie ein Strom.
42 Denn er gedachte seines heiligen Wortes, Abrahams, seines Knechtes;
43 Und er führte sein Volk heraus mit Freuden, mit Jubel seine Auserwählten.
44 Und er gab ihnen die Länder der Nationen, und die Mühe {d.h. das mühsam Errungene} der Völkerschaften nahmen sie in Besitz;
45 Damit sie seine Satzungen beobachteten und seine Gesetze bewahrten. Lobet Jehova! {Hallelujah!}
1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
2 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
3 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
4 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
5 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
8 Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.
10 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
12 Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
13 joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.
14 Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
15 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.
16 Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,
17 hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.
18 Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
20 Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.
21 Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
22 pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
24 Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
25 Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
26 Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,
27 ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
28 Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
29 Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
31 Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.
32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
33 Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.
34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,
35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.
36 Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.
37 Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
38 Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.
39 Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
40 He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
42 Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
43 Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
44 Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,
45 ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!