1 {Lobet Jehova! {Hallelujah!} } Preiset {O. Danket} Jehova! denn er ist gut, denn seine Güte währt ewiglich.

2 Wer wird aussprechen die Machttaten Gottes, hören lassen all sein Lob? {O. all seinen Ruhm}

3 Glückselig die das Recht bewahren, der Gerechtigkeit übt zu aller Zeit!

4 Gedenke meiner, Jehova, mit der Gunst gegen dein Volk; suche mich heim mit deiner Rettung!

5 Daß ich anschaue die Wohlfahrt deiner Auserwählten, mich erfreue an {O. mit} der Freude deiner Nation, mich rühme mit deinem Erbteil.

6 Wir haben gesündigt samt unseren Vätern, {O. wie unsere Väter} haben unrecht getan, {Eig. verkehrt gehandelt} haben gesetzlos gehandelt.

7 Unsere Väter in Ägypten beachteten nicht deine Wundertaten, gedachten nicht der Menge deiner Gütigkeiten und waren widerspenstig am Meere, beim Schilfmeere.

8 Aber er rettete sie um seines Namens willen, um kundzutun seine Macht.

9 Und er schalt das Schilfmeer, und es ward trocken; und er ließ sie durch die Tiefen {O. Fluten; s. die Anm. zu Ps. 33,7} gehen wie durch eine Wüste.

10 Und er rettete sie aus der Hand des Hassers, und erlöste sie aus der Hand des Feindes.

11 Und die Wasser bedeckten ihre Bedränger, nicht einer von ihnen blieb übrig.

12 Da glaubten sie seinen Worten, sie sangen sein Lob.

13 Schnell vergaßen sie seine Taten, warteten nicht auf seinen Rat; {Hier in dem Sinne von Plan, Ratschluß}

14 Und sie wurden lüstern in der Wüste und versuchten Gott {El} in der Einöde.

15 Da gab er ihnen ihr Begehr, aber er sandte Magerkeit in ihre Seelen.

16 Und sie wurden eifersüchtig auf Mose im Lager, auf Aaron, den Heiligen Jehovas.

17 Die Erde tat sich auf, und verschlang Dathan und bedeckte die Rotte Abirams;

18 Und ein Feuer brannte unter ihrer Rotte, eine Flamme verzehrte die Gesetzlosen.

19 Sie machten ein Kalb am Horeb und bückten sich vor einem gegossenen Bilde;

20 Und sie vertauschten ihre Herrlichkeit gegen das Bild eines Stieres, der Gras frißt.

21 Sie vergaßen Gottes, {El} ihres Retters, der Großes getan in Ägypten,

22 Wundertaten im Lande Hams, Furchtbares am Schilfmeer.

23 Da sprach er, daß er sie vertilgen wollte, wenn nicht Mose, sein Auserwählter, vor ihm in dem Riß gestanden hätte, um seinen Grimm vom Verderben abzuwenden.

24 Und sie verschmähten das köstliche Land, glaubten nicht seinem Worte;

25 Und sie murrten in ihren Zelten, hörten nicht auf die Stimme Jehovas.

26 Da schwur er ihnen, {Eig. erhob er ihnen seine Hand} sie niederzuschlagen in der Wüste,

27 Und ihren Samen niederzuschlagen unter den {And. l.: zu vertreiben unter die} Nationen und sie zu zerstreuen in die Länder.

28 Und sie hängten sich an Baal-Peor und aßen Schlachtopfer der Toten; {d.h. der toten Götzen}

29 Und sie erbitterten ihn durch ihre Handlungen, und eine Plage brach unter sie ein.

30 Da stand Pinehas auf und übte Gericht, und der Plage ward gewehrt.

31 Und es wurde ihm zur Gerechtigkeit gerechnet von Geschlecht zu Geschlecht bis in Ewigkeit.

32 Und sie erzürnten ihn an dem Wasser von Meriba, und es erging Mose übel ihretwegen;

33 Denn sie reizten seinen Geist, so daß er {O. weil sie widerspenstig waren gegen seinen Geist, und er} unbedacht redete mit seinen Lippen.

34 Sie vertilgten die Völker nicht, wie doch {W. welche} Jehova ihnen gesagt hatte;

35 Und sie vermischten sich mit den Nationen und lernten ihre Werke;

36 Und sie dienten ihren Götzen, und sie wurden ihnen zum Fallstrick.

37 Und sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den Dämonen.

38 Und sie vergossen unschuldiges Blut, das Blut ihrer Söhne und ihrer Töchter, welche sie den Götzen Kanaans opferten; und das Land wurde durch Blut entweiht.

39 Und sie verunreinigten sich durch ihre Werke und hurten durch ihre Handlungen.

40 Da entbrannte der Zorn Jehovas wider sein Volk, und er verabscheute sein Erbteil;

41 Und er gab sie in die Hand der Nationen, und ihre Hasser herrschten über sie;

42 Und ihre Feinde bedrückten sie, und sie wurden gebeugt unter ihre Hand.

43 Oftmals errettete er sie; sie aber waren widerspenstig in ihren Anschlägen, {Eig. in ihrem Ratschlag} und sie sanken hin durch ihre Ungerechtigkeit.

44 Und er sah an ihre Bedrängnis, wenn er ihr Schreien hörte;

45 Und er gedachte ihnen seinen Bund, und es reute ihn nach der Größe seiner Güte. {Eig. der Menge seiner Gütigkeiten}

46 Und er ließ sie Erbarmen finden vor allen, die sie gefangen weggeführt hatten.

47 Rette uns, Jehova, unser Gott, und sammle uns aus den Nationen, daß wir deinen heiligen Namen preisen, daß wir uns rühmen deines Lobes!

48 Gepriesen sei Jehova, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sage: Amen! Lobet Jehova! {Hallelujah!}

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

2 Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

3 Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

4 Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

5 että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

6 Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

7 Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

8 Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

9 Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

10 Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

12 Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

13 Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

14 Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

15 Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

16 Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

17 Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

18 Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

19 Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

20 He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

22 Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

23 Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

24 He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

25 vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

26 Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

27 ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

29 He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

30 Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

31 Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

32 Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

33 kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

34 He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

35 vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

36 He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

38 poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

39 He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

40 Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

41 Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

42 Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

43 Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

44 Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

45 Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

46 Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

48 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!