1 {Ein Maskil {S. die Anm. zu Ps. 32, Überschrift} von David. Ein Gebet, als er in der Höhle war.}

2 Mit meiner Stimme schreie ich zu Jehova, mit meiner Stimme flehe ich zu Jehova.

3 Ich schütte meine Klage vor ihm aus, meine Bedrängnis tue ich vor ihm kund.

4 Als mein Geist in mir ermattete, da kanntest du meinen Pfad. Auf dem Wege, den ich wandelte, haben sie mir heimlich eine Schlinge gelegt.

5 Schaue zur Rechten, und sieh: ich habe ja niemand, der mich erkennt; {O. beachtet} verloren ist mir jede Zuflucht, niemand fragt nach meiner Seele.

6 Zu dir habe ich geschrieen, Jehova! Ich habe gesagt: Du bist meine Zuflucht, mein Teil im Lande der Lebendigen.

7 Horche auf mein Schreien, denn ich bin sehr elend; {O. schwach} errette mich von meinen Verfolgern, denn sie sind mir zu mächtig!

8 Führe aus dem Gefängnis heraus meine Seele, damit ich deinen Namen preise! Die Gerechten werden mich umringen, wenn du mir wohlgetan hast. {O. weil du mir wohltun wirst}

1 Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous. (H142:2)Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.

2 (H142:3)Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.

3 (H142:4)Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.

4 (H142:5)Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.

5 (H142:6)Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.

6 (H142:7)Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.

7 (H142:8)Olen satimessa -- pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.