1 {Ein Maskil {S. die Anm. zu Ps. 32, Überschrift} von David. Ein Gebet, als er in der Höhle war.}2 Mit meiner Stimme schreie ich zu Jehova, mit meiner Stimme flehe ich zu Jehova.3 Ich schütte meine Klage vor ihm aus, meine Bedrängnis tue ich vor ihm kund.4 Als mein Geist in mir ermattete, da kanntest du meinen Pfad. Auf dem Wege, den ich wandelte, haben sie mir heimlich eine Schlinge gelegt.5 Schaue zur Rechten, und sieh: ich habe ja niemand, der mich erkennt; {O. beachtet} verloren ist mir jede Zuflucht, niemand fragt nach meiner Seele.6 Zu dir habe ich geschrieen, Jehova! Ich habe gesagt: Du bist meine Zuflucht, mein Teil im Lande der Lebendigen.7 Horche auf mein Schreien, denn ich bin sehr elend; {O. schwach} errette mich von meinen Verfolgern, denn sie sind mir zu mächtig!8 Führe aus dem Gefängnis heraus meine Seele, damit ich deinen Namen preise! Die Gerechten werden mich umringen, wenn du mir wohlgetan hast. {O. weil du mir wohltun wirst}

1 Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous. (H142:2)Minä korotan ääneni ja huudan avuksi Herraa. Minä korotan ääneni ja etsin apua Herralta.2 (H142:3)Hänelle minä kannan huoleni, hänelle kerron, mikä minua painaa.3 (H142:4)Voimani ovat lopussa, mutta sinä näet jokaisen askeleeni. Tielle, jota kuljen, on viritetty ansa minua varten.4 (H142:5)Katso minua, niin näet, että olen vailla puoltajaa. Minulla ei ole turvapaikkaa, kukaan ei välitä siitä miten minun käy.5 (H142:6)Herra, sinua minä huudan avukseni. Minä sanon: sinä olet turvani, minun perintöosani elävien maassa.6 (H142:7)Kuule, kuinka vaikeroin, en jaksa enää! Vapauta minut vainoojieni käsistä! He ovat minua vahvempia.7 (H142:8)Olen satimessa -- pelasta minut, niin saan kiittää sinun nimeäsi. Ystävät kokoontuvat ympärilleni, kun pidät minusta huolen.