1 {Ein Maskil; von Ethan, dem Esrachiter.}
2 Die Gütigkeiten Jehovas will ich besingen ewiglich, von Geschlecht zu Geschlecht mit meinem Munde kundmachen deine Treue.
3 Denn ich sagte: Auf ewig wird die Güte gebaut werden; die Himmel, in ihnen wirst du feststellen deine Treue.
4 Einen Bund habe ich mit meinem Auserwählten gemacht, habe David, meinem Knechte, geschworen:
5 "Bis in Ewigkeit will ich feststellen deinen Samen, und auf alle Geschlechter hin bauen deinen Thron." (Sela.)
6 Und die Himmel werden deine Wunder preisen, Jehova, und deine Treue in der Versammlung der Heiligen.
7 Denn wer in den Wolken ist mit Jehova zu vergleichen? Wer ist Jehova gleich unter den Söhnen der Starken?
8 Er ist ein Gott, {El} gar erschrecklich in der Versammlung {Eig. im vertrauten Kreise} der Heiligen, und furchtbar über alle, die rings um ihn her sind.
9 Jehova, Gott der Heerscharen, wer ist mächtig wie du, o Jah? Und deine Treue ist rings um dich her.
10 Du beherrschest des Meeres Toben; {Eig. Übermut} erheben sich seine Wogen - du stillest sie.
11 Du hast Rahab {d.h. Ägypten} zertreten wie einen Erschlagenen; mit deinem starken Arme hast du deine Feinde zerstreut.
12 Dein sind die Himmel und dein die Erde; der Erdkreis und seine Fülle, du hast sie gegründet.
13 Norden und Süden, du hast sie erschaffen; Tabor und Hermon jubeln in deinem Namen. {O. wegen deines Namens}
14 Du hast einen gewaltigen Arm, stark ist deine Hand, hoch deine Rechte.
15 Gerechtigkeit und Gericht {O. Recht} sind deines Thrones Grundfeste; Güte und Wahrheit gehen vor deinem Angesicht her.
16 Glückselig das Volk, das den Jubelschall kennt! Jehova, im Lichte deines Angesichts wandeln sie.
17 In deinem Namen {O. wegen deines Namens} frohlocken sie den ganzen Tag, und durch deine Gerechtigkeit werden sie erhöht.
18 Denn die Zierde {O. der Ruhm, Stolz} ihrer Stärke bist du; und durch deine Gunst wird erhöht werden {Nach and. Lesart: wirst du erhöhen} unser Horn.
19 Denn Jehova {O. Jehovas} ist unser Schild, und der Heilige {O. des Heiligen} Israels unser König.
20 Dazumal redetest du im Gesicht von deinem Frommen {Nach and. Lesart: zu deinen Frommen} und sagtest: Hülfe habe ich auf einen Mächtigen {O. Helden} gelegt, ich habe einen Auserwählten erhöht aus dem Volke.
21 Ich habe David gefunden, meinen Knecht - mit meinem heiligen Öle habe ich ihn gesalbt -
22 Mit welchem fest bleiben soll meine Hand, und mein Arm soll ihn stärken.
23 Nicht soll ihn drängen {O. überfallen} der Feind, und der Sohn der Ungerechtigkeit ihn nicht bedrücken;
24 Und ich will seine Bedränger vor ihm zerschmettern, und seine Hasser will ich schlagen.
25 Und meine Treue und meine Güte werden mit ihm sein, und durch meinen Namen wird sein Horn erhöht werden.
26 Und ich will seine Hand an das Meer legen, und seine Rechte an die Ströme.
27 Er wird mir zurufen: Mein Vater bist du, mein Gott, {El} und der Fels meiner Rettung!
28 So will auch ich ihn zum Erstgeborenen machen, zum Höchsten der Könige der Erde.
29 Ewig will ich ihm meine Güte bewahren, und mein Bund soll ihm fest bleiben.
30 Und ich will seinen Samen einsetzen für immer, und seinen Thron wie die Tage der Himmel.
31 Wenn seine Söhne mein Gesetz verlassen und nicht wandeln in meinen Rechten,
32 Wenn sie meine Satzungen entweihen und meine Gebote nicht halten,
33 So werde ich mit der Rute heimsuchen ihre Übertretung, und mit Schlägen ihre Ungerechtigkeit.
34 Aber meine Güte werde ich nicht von ihm weichen lassen, und nicht verleugnen meine Treue.
35 Nicht werde ich entweihen meinen Bund, und nicht ändern, was hervorgegangen ist aus meinen Lippen.
36 Einmal {O. Eines} habe ich geschworen bei meiner Heiligkeit: Wenn ich dem David lüge!
37 Sein Same wird ewig sein, und sein Thron wie die Sonne vor mir;
38 Ewiglich wird er feststehen wie der Mond; und der Zeuge in den Wolken ist treu. (Sela.)
39 Du aber hast verworfen und verstoßen, bist sehr zornig gewesen gegen deinen Gesalbten;
40 Du hast verworfen den Bund deines Knechtes, hast zu Boden entweiht seine Krone;
41 Du hast niedergerissen alle seine Mauern, hast seine Festen in Trümmer gelegt.
42 Es haben ihn beraubt alle, die des Weges vorübergehen; er ist zum Hohn geworden seinen Nachbarn.
43 Du hast erhöht die Rechte seiner Bedränger, hast erfreut alle seine Feinde;
44 Auch hast du zurückgewandt die Schärfe seines Schwertes, und hast ihn nicht bestehen lassen im Kampfe;
45 Du hast aufhören lassen seinen Glanz und zur Erde gestürzt seinen Thron;
46 Du hast verkürzt die Tage seiner Jugend, mit Schmach hast du ihn bedeckt. (Sela.)
47 Bis wann, Jehova, willst du dich immerfort verbergen, soll wie Feuer brennen dein Grimm?
48 Gedenke, was meine Lebensdauer ist, zu welcher Nichtigkeit du alle Menschenkinder erschaffen hast!
49 Welcher Mann lebt und wird den Tod nicht sehen, wird seine Seele befreien von der Gewalt des Scheols? (Sela.)
50 Wo sind, o Herr, deine früheren Gütigkeiten, die du David zugeschworen hast in deiner Treue?
51 Gedenke, Herr, des Hohnes deiner Knechte, daß ich in meinem Busen trage den Hohn all der vielen {And. l.: trage den Schimpf vieler usw.} Völker,
52 Womit deine Feinde gehöhnt haben, Jehova, womit sie gehöhnt haben die Fußstapfen deines Gesalbten!
53 Gepriesen sei Jehova ewiglich! Amen, ja, Amen!
1 Esrahilaisen Etanin virsi. (H89:2)Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa. Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen:
2 (H89:3)sinun armosi kestää iäti, sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas.
5 (H89:6)Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
6 (H89:7)Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen, ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
7 (H89:8)Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat, jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
8 (H89:9)Herra, kaikkivaltias Jumala, kuka on sinun kaltaisesi? Herra, sinä olet väkevä, olet kaikessa uskollinen.
9 (H89:10)Sinä hallitset meren pauhun, tyynnytät aaltojen tyrskyn.
10 (H89:11)Sinä iskit hengiltä Rahabin, syvyyksien pedon, löit väkevällä kädelläsi viholliset hajalle.
11 (H89:12)Sinun on taivas ja sinun on maa, sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on.
12 (H89:13)Pohjoisen ja etelän sinä olet luonut, Tabor ja Hermon ylistävät sinun nimeäsi.
13 (H89:14)Käsivartesi on voimaa täynnä, kätesi on voittoisa ja väkevä.
14 (H89:15)Vanhurskaus ja oikeus ovat valtaistuimesi perusta, armo ja uskollisuus ovat sinun palvelijasi.
15 (H89:16)Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
16 (H89:17)Alati sinä olet ilomme lähde, sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
17 (H89:18)Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme, sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
18 (H89:19)Herra on meidän kilpemme, Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!
20 (H89:21)Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.
21 (H89:22)Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan.
22 (H89:23)Vihollinen ei häntä yllätä eikä vääryyden tekijä häntä sorra.
23 (H89:24)Minä murskaan viholliset hänen tieltään, lyön maahan hänen vihamiehensä.
24 (H89:25)Armoni ja uskollisuuteni ovat hänen rinnallaan, ja minun avullani kohoaa hänen mahtinsa sarvi.
25 (H89:26)Hänen kätensä ulottuu läntiseen mereen, hänen oikea kätensä Eufratvirtaan saakka.
26 (H89:27)Hän sanoo minulle: 'Sinä olet minun isäni, olet Jumalani, turvakallioni.'
27 (H89:28)Minä otan hänet esikoisekseni, nostan kuninkaista korkeimmaksi.
28 (H89:29)Koskaan en ota häneltä pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.
29 (H89:30)Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti, annan hänen valtaistuimensa pysyä niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.
31 (H89:32)jos he halveksivat minun säädöksiäni eivätkä pidä minun käskyjäni,
32 (H89:33)niin minä rankaisen heitä heidän rikoksistaan, kuritan heitä heidän syntiensä tähden.
33 (H89:34)Mutta armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju.
34 (H89:35)Minä en riko liittoani, en muuta sitä, minkä olen luvannut.
35 (H89:36)Minä olen vannonut pyhän nimeni kautta, ja minun valani pitää. En valehdellut, kun lupasin Daavidille:
36 (H89:37)'Sinun sukusi pysyy iäti, sinun valtaistuimesi kestää edessäni niin kauan kuin aurinko,
38 (H89:39)Kuitenkin sinä vihastuit voideltuusi, hylkäsit ja jätit hänet.
39 (H89:40)Sinä teit tyhjäksi liiton, jonka olit tehnyt palvelijasi kanssa, ja paiskasit maahan hänen kruununsa.
40 (H89:41)Sinä revit rajoilta hänen varustuksensa, raunioitit hänen linnoituksensa.
41 (H89:42)Nyt kaikki ohikulkijat ryöstävät häntä, naapurit tekevät hänestä pilkkaa.
42 (H89:43)Sinä vahvistit hänen vastustajiaan, annoit hänen vihollisilleen aihetta riemuun.
43 (H89:44)Sinä käänsit hänen miekkansa häntä itseään vastaan, et tukenut häntä taistelussa.
44 (H89:45)Sinä teit lopun hänen loistostaan, suistit maahan hänen valtaistuimensa.
45 (H89:46)Sinä riistit häneltä nuoruuden päivät, kiedoit hänet häpeän viittaan. (sela)
46 (H89:47)Herra, kuinka kauan? Kätkeydytkö sinä ainiaaksi? Kuinka kauan vihasi leimuaa kuin tuli?
47 (H89:48)Muista, Herra, kuinka lyhyt on ihmiselämä, kuinka mitättömiksi olet luonut Aadamin lapset!
48 (H89:49)Onko ketään, joka ei kerran kuolisi, joka välttyisi joutumasta tuonelan kouriin? (sela)
49 (H89:50)Herra, missä on uskollisuutesi, missä ovat lupauksesi, jotka kerran Daavidille annoit valalla vannoen?
50 (H89:51)Älä unohda, Herra, kuinka palvelijoitasi häväistään! Kansojen pilkka raastaa sydäntäni.
51 (H89:52)Herra, katso kuinka vihollisesi herjaavat! He pilkkaavat voideltusi kohtaloa.
52 (H89:53)Ylistetty olkoon Herra ikuisesti! Aamen, Aamen.