1 Eis aqui outra mensagem que me foi dada da parte do Senhor:e

2 Homem mortal, diz ao governador de Tiro: Assim diz o Senhor. És tão orgulhoso que pensas que és Deus, e que te sentas no trono de Deus, no meio dos mares. Mas não passas de ser um mero ser humano; não és nenhum deus; de nada te vale andares a pretender seres como Deus. Julgas-te mais sábio do que Daniel, e que não há segredo que não saibas. Na verdade soubeste usar a tua sabedoria e o teu entendimento para obteres grandes fortunas em ouro, prata e muitos outros tesouros. Sim, a tua sabedoria tornou-te tão rico como orgulhoso.

6 Por isso te diz o Senhor Deus: Visto que andas a pretender ser tão sábio como Deus, um exército inimigo, terror das nações, repentinamente sacará das suas espadas contra a tua maravilhosa sabedoria e manchará o teu esplendor! Levar-te-ão ao poço do inferno e morrerás como alguém ferido por golpes mortais, aí na tua ilha no meio dos oceanos. Sendo assim, continuarás tu a gabar-te que és um deus? Pelo menos para esses invasores não és tido por um deus, não; eles sabem que não passas de um simples homem! Morrerás como um fora-da-lei qualquer, às mãos dos estrangeiros. Sou eu, o Senhor Deus, quem diz isto.

11 Recebi ainda mais esta mensagem da parte do Senhor:

12 Homem mortal, chora pelo rei de Tiro. Diz-lhe estas palavras da parte do Senhor Deus: Eras a perfeição em sabedoria e em beleza. Moravas no Éden, o jardim de Deus; cobrias-te de toda a espécie de pedras preciosas - rubis, topázios, diamantes, turquezas, ónix, jaspes, safiras, carbúnculos, esmeraldas - e ainda te cobrias de ouro. Tudo te foi dado quando foste criado. Nomeei-te querubim com a missão de proteger. Tinhas acesso ao monte santo de Deus. Deslocavas-te por entre pedras reluzentes como fogo.

15 Eras perfeito em tudo o que fazias, desde o dia em que foste criado até à altura em que foi encontrado o mal em ti. A tua grande riqueza encheu-te o interior de violência, e pecaste. Por isso te expulsei da montanha de Deus, como qualquer pecador comum. Destruí-te, ó querubim protector; tirei-te fora das pedras de fogo. O teu coração estava cheio de orgulho por causa da tua beleza; deixaste que a tua sabedoria se corrompesse com o esplendor que tinhas. Em razão disso te lancei e te expus à curiosidade dos reis. Sujaste a tua santidade com a luxúria e a ganância; então fiz sair fogo das tuas acções que te comsumiu a ti próprio e te reduziu a cinzas, à vista de toda a gente. Todos os que te conhecem estão espantados perante aquilo em que te tornaste. És uma ilustração do que pode ser o terror. És destruído para sempre.

20 Então recebi outra mensagem da parte do Senhor:

21 Homem mortal, volta-te na direcção da cidade de Sidom, e profetiza contra ela. Diz-lhes assim:

22 Esta é a palavra do Senhor Deus: Sou teu inimigo, ó Sidom, e revelarei o meu poder sobre ti. Quando te destruir e der a conhecer o que é a minha santidade, ao castigar-te, todos os que assistirem a isso dar-se-ão conta de que eu sou o Senhor. Enviarei contra ti a peste, mais um exército para te destruir; os feridos serão liquidados pelas tropas inimigas, no meio das ruas, por toda a parte. Nessa altura reconhecerás que eu sou o Senhor. Israel nunca mais te considerará a ti e aos seus outros vizinhos como se fossem espinheiros e silvas, constantemente a picá-lo e a arranhá-lo; pois logo desde o princípio o desprezaram e o maltrataram.

25 O povo de Israel poderá de novo viver na sua própria terra, a terra que dei ao seu pai Jacob; hei-de tornar a juntá-los das terras para onde os espalhei e as nações de todo o mundo verão a minha santidade efectivada entre o meu povo. Este viverá seguro no seu país, construirá os seus lares, plantará as suas vinhas. Quando enfim eu castigar as nações vizinhas que tanto a desprezaram, então elas verificarão que eu sou realmente o Senhor seu Deus.

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

3 ja katso, viisaampi sinä oletkin kuin Daniel, ei mikään salaisuus ole sinulta pimitetty;

4 viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,

5 ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi-

6 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska omasta mielestäsi olet jumalan vertainen,

7 sentähden, katso, minä tuon sinun kimppuusi muukalaiset, julmimmat pakanoista; he paljastavat miekkansa sinun viisautesi kauneutta vastaan ja häpäisevät sinun ihanuutesi.

8 He syöksevät sinut alas kuoppaan, ja sinä kuolet, niinkuin kaadetut kuolevat, merten sydämessä.

9 Vieläköhän sanot surmaajasi edessä: 'Minä olen jumala', kun kuitenkin olet ihminen, et jumala, kaatajaisi käsissä?

11 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

13 Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.

14 Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.

15 Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.

16 Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.

17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.

18 Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.

20 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

22 ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Siidon, ja näytän kunniani sinun keskuudessasi. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä siinä panen toimeen tuomiot ja näytän siinä pyhyyteni.

23 Minä lähetän sinne ruton ja verta sen kaduille, ja kaatuneita on viruva sen keskellä, kaatuneita miekkaan, joka käy sen kimppuun joka taholta. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

24 Sitten ei Israelin heimolle enää ole pistävänä orjantappurana eikä vaivaavana ohdakkeena yksikään sen naapureista, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra.

25 Näin sanoo Herra, Herra: Kun minä kokoan Israelin heimon kansoista, joitten sekaan he ovat hajotetut, silloin minä näytän pyhyyteni heissä pakanakansain silmien edessä, ja he saavat asua maassansa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille.