1 Mais uma vez recebi uma mensagem do Senhor que dizia assim:l

2 Homem mortal, diz ao teu povo o seguinte: Quando trouxer um exército contra uma nação, e se o povo dessa terra tiver escolhido um homem para o constituir por vigia, quando este vir chegar as tropas inimigas e der o alarme, tocando a trombeta para avisar toda a gente, aquele que depois de a ouvir não lhe ligar importância, se vier a morrer, morrerá com a plena culpa que a sua atitude lhe acarretou. Porque ouviu o alarme e não quis prestar-lhe atenção. Tornou-se só ele culpado dos seus actos. Se tivesse dado ouvidos ao aviso, teria sido salvo.

6 No entanto, se o vigia vir o inimigo chegar e não tocar a trombeta para avisar a população, será ele o responsável por todos os mortos que houver. Estes morrerão com a culpa dos seus pecados, mas pedirei contas dessas vidas ao vigia.

7 Assim também é contigo, homem mortal. Nomeei-te vigia do povo de Israel; por isso ouve o que te digo e avisa-os. Quando eu disser ao iníquo, Ó homem malvado, certamente morrerás!, se não lhe deres esse recado da minha parte, que o leve a arrepender-se, esse iníquo morrerá carregado com os seus pecados, mas é a ti que pedirei contas pela sua morte. Contudo, se o avisares para que arrepie caminho, e se ele recusar, essa pessoa morrerá com a culpa dos seus pecados, mas a responsabilidade não será mais tua.

10 Ó povo de Israel, vocês dizem: Os nossos pecados pesam sobre nós; desfalecemos debaixo da culpa que nos é imposta por causa deles. Como é que se pode viver assim?

11 Responde-lhes então: Tão certo como eu viver, diz o Senhor Deus, que eu não tenho prazer na morte do pecador; o que eu pretendo é que ele se converta do seu mau caminho e que viva. Convertam-se, convertam-se da vossa vida de maldade; porque haviam vocês de morrer, ó Israel? Não são as boas acções da pessoa justa que a salvarão, se ela não se converter dos seus pecados; mas também não serão os pecados do que pratica a maldade que o destruirão, se ele se arrepender e abandonar a sua vida anterior.

13 Eu disse que o homem recto com certeza viverá. Mas se ele vier a pecar, esperando que a sua vida passada, de justiça, acabe por salvá-lo, está enganado, pois o que ele foi anteriormente não será tomado em consideração; será destruído por causa dos seus pecados. Por outro lado, quando eu disser ao pecador que terá de morrer, se este se arrepender e passar a praticar a justiça e o bem - se restituir aquilo que extorquiu aos outros, fraudulentamente, aquilo que roubou; se passar a andar pelos caminhos da justiça e não mais praticar desonestidades - com toda a certeza que viverá; não morrerá. Nenhum dos seus anteriores pecados serão tomados em consideração contra ele; voltou-se para o caminho do bem; sem dúvida alguma que viverá.

17 Pois mesmo assim o povo ainda diz que o Senhor não está a ser inteiramente justo. Mas eles é que não o são! Por isso torno a repetir: alguém que é uma pessoa recta, se cair no pecado, terá mesmo de morrer. Uma pessoa pecadora que abandona a sua vida má e começa a praticar o bem e a justiça, esse indubitavelmente viverá. Ainda que vocês digam que o Senhor não está a ser justo dessa maneira, o facto é que eu terei de julgar cada um de acordo com os seus actos.

21 No ano onze do nosso exílio, no dia oito de Janeiro , um daqueles que escapou de Jerusalém correu para mim a dizer-me: A cidade foi tomada! A mão do Senhor tinha estado sobre mim durante a tarde. Por isso não me deixei abater e tive forças suficientes para falar nesse momento dramático. E foi esta mensagem que o Senhor me comunicou no momento:

24 Homem mortal, a pouca gente que ficou de Judá, e que está a viver no meio das cidades arruinadas, continua a dizer: Abraão era um homem só e recebeu a posse desta terra toda! Nós somos muitos; portanto não vamos com certeza abandoná-la!

25 Mas o Senhor Deus responde-lhes assim: Vocês estão enfraquecidos, porque praticam a maldade! Comem carne com sangue, adoram ídolos, praticam assassínios! E pensam que, com essas coisas todas, eu iria dar-vos a terra? Matam gente, praticam a idolatria, adulteram, e ainda por cima iam ficar com a terra?

27 Diz-lhes então: O Senhor garante-vos, tão certo como ele ser um Deus vivo, que vocês, os que moram agora no meio de ruinas, acabarão por morrer na guerra; os que vivem no meio dos campos serão abatidos pelos animais selvagens; e ainda os que se abrigam nas cavernas, ou mesmo em construções de pedra, acabarão morrendo de doença. Tornarei essa terra numa assolação, o seu orgulho será abatido e cessará a fama da sua força. As povoações de Israel construídas no cimo dos montes ficarão tão destruídas que ninguém mais viverá nelas. Quando virem enfim a sua terra desfeita em ruínas, por causa dos seus pecados, então saberão que sou eu o Senhor.

30 Homem mortal, o teu povo anda a conspirar nas tuas costas. Falam de ti quando estão em casa e murmuram a teu respeito à soleira das portas, dizendo: Venham daí, vamo-nos divertir ouvindo o que o Senhor tem hoje a dizer. Então aproximam-se, com o ar de quem é muito sincero, e sentam-se para ouvir. Mas por dentro não têm a mínima intenção de fazer o que lhes é mandado. Falam com hipocrisia sobre amar o Senhor, e nos seus corações o que reina é o amor do dinheiro. Tu, para eles, não passas de uma diversão como outra qualquer; é como se alguém se pusesse a cantar-lhes lindas canções, com uma bela voz e acompanhado por um bonito instrumento. Ouvem o que dizes, é verdade, mas não lhe ligam nenhuma importância! No entanto, quando todas estas terríveis coisas lhes acontecerem - e já estão para breve - nessa altura dar-se-ão conta de que realmente esteve no meio deles um profeta.

1 Minulle tuli tämä Herran sana:

3 ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa,

4 ja joku kuulee pasunan äänen, mutta ei ota varoituksesta vaaria, ja miekka tulee ja ottaa hänet pois, niin hänen verensä tulee hänen oman päänsä päälle:

5 hän kuuli pasunan äänen, mutta ei ottanut varoituksesta vaaria; hänen verensä tulee hänen päällensä. Jos olisi ottanut varoituksesta vaarin, olisi hän pelastanut sielunsa.

6 Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.

7 Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.

8 Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.

9 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut.

10 Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: 'Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?'

11 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!

12 Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.

13 Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.

14 Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden

15 -antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee-niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava.

16 Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.

17 Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: 'Herran tie ei ole oikea'. Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.

18 Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.

19 Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestansa ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, saa hän sentähden elää.

22 Herran käsi oli tullut minun päälleni jo illalla, ennen pakolaisen tuloa, ja hän avasi minun suuni ennen tämän tuloa aamulla. Niin avautui minun suuni, enkä minä enää ollut mykkänä.

23 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

25 Sano sentähden heille: Näin sanoo Herra, Herra: Te syötte lihaa verinensä, luotte silmänne kivijumaliinne ja vuodatatte verta; ja tekö perisitte maan?

26 Te seisotte miekkanne varassa, harjoitatte kauhistuksia ja saastutatte toistenne vaimoja; ja tekö perisitte maan?

27 Näin on sinun heille sanottava: Näin sanoo Herra, Herra: Niin totta kuin minä elän, niin ne, jotka ovat raunioilla, kaatuvat miekkaan, ja ne, jotka ovat kedolla, minä annan petoeläimille syötäväksi, ja ne, jotka ovat vuorenhuipuilla ja luolissa, kuolevat ruttoon.

28 Ja minä teen maan autioksi ja hävitetyksi, ja heidän ylpeästä uhmastaan tulee loppu, ja Israelin vuoret joutuvat autioiksi, niin ettei siellä kenkään kulje.

29 Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen maan autioksi ja hävitetyksi kaikkien kauhistusten tähden, joita he ovat harjoittaneet.

30 Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta'.

31 He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.

32 Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.