1 O rei mandou chamar os anciãos de Judá e de Jerusalém para irem ao templo com ele. Todos os sacerdotes e os profetas, mais o povo, tanto os mais pequenos como os mais importantes, de Jerusalém, como de Judá, se reuniram no templo para que o rei lhes lesse todo o livro dos mandamentos de Deus que tinha sido descoberto no templo.

3 Ele ficou de pé, ao lado da coluna que está diante do povo, e, tanto ele como o povo fizeram uma promessa solene ao Senhor em como obedeceriam à sua palavra, guardariam os seus mandamentos, andariam com o Senhor com todo o coração e com toda a alma.

4 O monarca deu instruções a Hilquias, o sumo sacerdote, e ao resto dos sacerdotes e guardas do templo para destruírem todo o mobiliário e material que serviu para o culto prestado a Baal, a Asera, ao Sol, à Lua e às estrelas. O rei queimou aquilo tudo nos terrenos do vale de Cedron, fora de Jerusalém, e levou as cinzas a Betel. Também matou os sacerdotes do culto idólatra, que tinham sido nomeados para tal pelos reis antecessores de Judá, pois que tinham queimado incenso nos nichos sobre as colinas, em toda a terra de Judá e mesmo em Jerusalém. Também esses tinham oferecido incenso a Baal e ao Sol, à Lua, às estrelas e planetas. Também pôs fora da casa do Senhor o ídolo blasfemo de Asera, e levou-o para Jerusalém, para o ribeiro de Cedron; queimou-o ali e desfê-lo em pó, lançando as cinzas nos túmulos do povo comum. Mandou derrubar as casas dos homens prostitutos à volta do templo, e onde as mulheres faziam roupa em honra do ídolo Asera.

8 Tornou a mandar vir para Jerusalém os sacerdotes do Senhor, que viviam noutras cidades de Judá e deitou abaixo todos os nichos sobre as colinas, onde se queimava incenso aos ídolos, mesmo os que estavam muito distantes, como em Gebe e em Berseba. Destruiu igualmente os nichos à entrada do palácio de Josué, o antigo governador da cidade de Jerusalém, à esquerda de quem entra pela porta da cidade. Contudo os sacerdotes desses altares nunca serviram no altar do Senhor em Jerusalém, ainda que comessem com os outros sacerdotes do Senhor.

10 Também deitou abaixo o altar erigido a Tofete no vale dos Filhos de Hinom, de forma a que mais ninguém, nunca mais, pudesse ali queimar em holocausto o seu filho ou filha como sacrifício oferecido a Moloque. Mandou destruir igualmente as estátuas de cavalos e carros localizados perto da entrada do templo, nas proximidades da residência de Natã-Meleque, o eunuco. Essas figuras tinham sido dedicadas, por anteriores reis de Judá, ao deus do Sol. Fez o mesmo com os altares que os reis de Judá tinha feito erguer nos terraços do apartamento de Acaz; e ainda com os altares que Manassés levantara nos pátios do templo - esmagou-os, fazendo-os em estilhaços, que depois lançou no vale de Cedron.

13 Seguidamente tirou os nichos sobre as colinas a oriente de Jerusalém e a sul do monte da Destruição. (Salomão tinha feito erguer esses nichos a Astarote, a abominável deusa dos sidónios, e a Quemós, o deus execrável de Moabe e também a Milcom, o deus abominável dos amonitas.) Fez desaparecer os obeliscos e os vergonhosos ídolos de Asera; tornou esses terrenos imundos, espalhando neles ossos de cadáveres. Fez o mesmo com o altar e os nichos de Betel, que JeroboãoI mandara fazer e que conduziram Israel a pecar dessa maneira. Fez essas pedras em pó e queimou o repugnante ídolo de Asera.

16 Enquanto ia observando a situação no território, Josias reparou em vários túmulos perto da montanha. Deu ordens aos seus homens que tirassem dali os ossos e que os queimassem sobre o altar de Betel, para o tornar impuro, tal como o profeta do Senhor tinha declarado que haveria de acontecer ao altar de Jeroboão .

17 Que monumento é aquele ali?, perguntou ele gente da cidade respondeu-lhe: É o túmulo do profeta que veio de Judá e proclamou que havia de acontecer aquilo que tu acabaste justamente de fazer aqui, no altar de Betel!

18 Não mexam então nessa sepultura; deixem-na estar assim. Deixaram pois os ossos como estavam, mais os ossos dos profetas que vieram de Samaria .

19 Josias demoluiu ainda os nichos das colinas de Samaria. Tinham sido erguidos por vários reis de Israel e suscitado grandemente a ira do Senhor. Desfê-los em pó, tal como fizeram com o altar em Betel. Mandou que os sacerdotes idólatras dos altares sobre as colinas fossem executados sobre os próprios nichos e queimou ossos humanos sobre eles para os tornar impuros. Finalmente regressou a Jerusalém.

21 O monarca deu ordens para que fosse observada pelo povo a Páscoa, com as suas cerimónias: De acordo com o que estava escrito pelo Senhor vosso Deus no Livro da Aliança, disse-lhes ele. Não tinha havido comemoração da Páscoa semelhante a essa desde os dias dos juízes de Israel, e nunca mais houve outra assim em todos os anos dos reis de Israel e de Judá. Esta Páscoa teve lugar no décimo oitavo ano do reinado de Josias, e foi celebrada em Jerusalém.

24 Josias também mandou exterminar os médiuns, feiticeiros e toda a espécie de culto espírita, idólatra, tanto em Jerusalém como em toda a terra. Porque Josias estava decidido a cumprir com as palavras e mandamentos escritos no livro que o sacerdote Hilquias encontrara no templo. Não houve outro rei assim tão completamente convertido ao Senhor e cumpridor das leis dadas por Moisés; nenhum outro rei depois dele foi tão rectamente obediente.

26 Contudo, o Senhor não afastou por isso a sua grande ira contra Judá, devido aos graves pecados do rei Manassés. Porque o Senhor dissera: Destruirei Judá, tal como o fiz com Israel; rejeitarei a minha cidade escolhida de Jerusalém, e o templo, que disse que seriam meus.

28 O resto da biografia de Josias está escrito nas Crónicas dos Reis de Judá.

29 Nesses dias o rei Neco do Egipto atacou o rei da Assíria, junto ao rio Eufrates, e o rei Josias foi dar-lhe apoio. Mas Neco matou Josias em Megido, logo que ele ali chegou. Os seus chefes militares trouxeram o corpo para Jerusalém e sepultaram-no na sepultura que ele escolhera. O seu filho Jeoacaz foi tomado pelo povo para ser o novo rei.

31 O novo rei de Judá foi Jeoacaz. Quando começou a reinar tinha 23 anos. O seu reinado durou 3 meses, em Jerusalém. A sua mãe chamava-se Hamutal; era filha de Jeremias, de Libna.

32 Foi um mau rei que fez o que parecia mal aos olhos do Senhor, à semelhança de tudo o que tinham feito de mal os seus antecessores.

33 Faraó-Neco mandou-o prender em Ribla, na terra de Hamate, para impedir que reinasse, e levantou uma taxa contra Judá no valor total de três mil quilos de prata e trinta de ouro. O soberano egípcio escolheu Eliaquim, um outro filho de Josias, para reinar em Jerusalém, mudando-lhe o nome para Joaquim. Levou depois o rei Jeoacaz para Egipto, onde morreu. Joaquim levantou um imposto sobre o povo para obter o dinheiro que o Faraó exigia.

36 O novo rei de Judá foi Joaquim. Tinha 25 anos quando começou a reinar. Durou 11 anos o seu reinado em Jerusalém. O nome de sua mãe era Zebida; era filha de Pedaías, de Ruma.

37 Foi um mau rei; fez como outros reis anteriores o que era mal perante o Senhor.

1 Niin kuningas lähetti kokoamaan luoksensa kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat.

2 Ja kuningas meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan kaikki Juudan miehet ja kaikki Jerusalemin asukkaat, myöskin papit ja profeetat, koko kansa pienimmästä suurimpaan. Ja hän luki heidän kuultensa kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat.

3 Ja kuningas asettui pylvään viereen ja teki Herran edessä liiton, että heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjänsä, todistuksiansa ja säädöksiänsä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa. Ja kaikki kansa yhtyi siihen liittoon.

4 Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.

5 Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.

6 Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.

7 Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.

8 Hän toi pois kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti uhrikukkulat, joilla papit olivat polttaneet uhreja, Gebasta Beersebaan asti. Ja hän kukisti porteilla olevat uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin oven edustalla, vasemmalla puolella mentäessä sisään kaupungin portista.

9 Uhrikukkulapapit eivät kuitenkaan saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa; he saivat vain syödä happamatonta leipää veljiensä kanssa.

10 Hän saastutti myöskin polttopaikan Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan voisi panna poikaansa tai tytärtänsä kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi.

11 Ja hän poisti ne hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat auringon kunniaksi asettaneet, siitä, mistä mennään Herran temppeliin, hoviherra Netan-Melekin kammion vierestä, joka oli Parvarimissa, ja poltti auringonvaunut tulessa.

12 Ja Aahaan yläsalin katolla olevat alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet, ja ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin, kuningas kukisti; sitten hän riensi sieltä ja heitti niiden tomun Kidronin laaksoon.

13 Ja ne uhrikukkulat, jotka olivat itään päin Jerusalemista, etelään päin Turmiovuoresta, ja jotka Salomo, Israelin kuningas, oli rakentanut Astartelle, siidonilais-iljetykselle, ja Kemokselle, Mooabin iljetykselle, ja Milkomille, ammonilais-kauhistukselle, ne kuningas saastutti.

14 Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-karsikot ja täytti niiden sijan ihmisten luilla.

15 Myöskin Beetelissä olevan alttarin, sen uhrikukkulan, jonka oli teettänyt Jerobeam, Nebatin poika, joka saattoi Israelin tekemään syntiä, senkin alttarin uhrikukkuloineen hän kukisti; sitten hän poltti uhrikukkulan ja rouhensi sen tomuksi sekä poltti asera-karsikon.

16 Kun Joosia sitten kääntyi ja näki haudat, jotka olivat vuorella, lähetti hän ottamaan luut haudoista, poltti ne alttarilla ja saastutti näin alttarin, Herran sanan mukaan, jonka oli julistanut se Jumalan mies, joka nämä julisti.

19 Myöskin Samarian kaupungeista Joosia poisti kaikki uhrikukkulatemppelit, jotka Israelin kuninkaat olivat rakentaneet ja niin vihoittaneet Herran; ja hän teki niille saman, minkä oli tehnyt Beetelissä.

20 Ja kaikki siellä olevat uhrikukkulapapit hän teurasti alttareilla ja poltti ihmisten luita niiden päällä. Sitten hän palasi takaisin Jerusalemiin.

22 Sillä sellaista pääsiäistä ei oltu vietetty sen ajan jälkeen, jona tuomarit tuomitsivat Israelia, ei Israelin kuningasten eikä Juudan kuningasten koko aikana.

23 Vasta kuningas Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena vietettiin sellainen pääsiäinen Jerusalemissa Herran kunniaksi.

24 Myöskin vainaja-ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä.

25 Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa.

26 Kuitenkaan ei Herra kääntynyt suuren vihansa hehkusta, kun kerran hänen vihansa oli syttynyt Juudaa vastaan kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet.

28 Mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.

29 Hänen aikanansa farao Neko, Egyptin kuningas, lähti Assurin kuningasta vastaan Eufrat-virralle. Niin kuningas Joosia meni häntä vastaan, mutta farao surmasi hänet Megiddossa heti, kun näki hänet.

30 Ja hänen palvelijansa veivät hänet kuolleena vaunuissa Megiddosta, toivat hänet Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa. Mutta maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan, voiteli hänet ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä sijaan.

31 Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.

32 Ja hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä olivat tehneet.

33 Mutta farao Neko vangitutti hänet Riblassa, Hamatin maassa, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja määräsi maan maksettavaksi pakkoveron: sata talenttia hopeata ja kymmenen talenttia kultaa.

34 Ja farao Neko teki Eljakimin, Joosian pojan, kuninkaaksi hänen isänsä Joosian sijaan ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta Jooahaan hän otti vangiksi, ja tämä joutui Egyptiin; siellä hän kuoli.

35 Hopean ja kullan Joojakim maksoi faraolle; mutta voidakseen maksaa rahat faraon käskyn mukaan hän veroitti maata, ottaen maan kansalta, sen mukaan kuin kukin oli verotettu, hopeata ja kultaa, antaakseen farao Nekolle.

36 Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sebida, Pedajan tytär, Ruumasta.

37 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä olivat tehneet.