1 O novo rei de Judá foi Ezequias. O seu pai era o rei Acaz. O seu reinado durou 29 anos, com capital em Jerusalém. A sua idade, ao iniciar as suas responsabilidades reais: 25 anos. A sua mãe chamava-se Abi; era filha de Zacarias. Em Israel: o rei Oseias, filho de Ela, era rei havia 3 anos.

3 Ezequias fez o que era recto aos olhos do Senhor, conforme tudo o que fizera David, seu antepassado. Tirou os nichos das colinas, derrubou os obeliscos, quebrou os vergonhosos ídolos de Asera, destruiu a serpente de bronze que Moisés fizera, pois que o povo até então lhe oferecia incenso queimado, chamando-lhe Neustan; ainda que o rei Ezequias lhes tivesse dito que não passava de uma simples peça de bronze . Confiou fortemente no Senhor Deus de Israel. Com efeito não houve nem antes nem depois dele nenhum rei tão fiel ao Senhor como ele; seguiu os seus caminhos e obedeceu aos mandamentos dados através de Moisés. Por isso o Senhor o ajudou e o fez prosperar em tudo. Rebelou-se contra o rei da Assíria e recusou continuar a pagar-lhe tributos. Conquistou terra aos filisteus até ao limite de Gaza e seus arredores, destruindo povoações, tanto as maiores como as mais pequenas .

9 Foi durante o quarto ano do seu reinado, que correspondia ao sétimo do reinado de Oseias de Israel, que o rei Salmaneser da Assíria atacou Israel e pôs cerco à cidade de Samaria. Três anos mais tarde - durante o sexto ano do reinado de Ezequias e o nono do rei Oseias de Israel - Samaria cedeu e foi conquistada. O rei da Assíria transportou israelitas para o seu país, e organizou colónias para a instalação deles na cidade de Halate e ao longo das margens do rio Habor, em Gozã, assim como nas cidades dos medos. Isso aconteceu-lhes porque não quiseram dar ouvidos à palavra do Senhor seu Deus e aceitar tudo o que ele queria que fizessem. Ao contrário, quebraram a aliança estabelecida com Deus, desobedeceram aos mandamentos que Moisés, o servo do Senhor, lhes tinha dado.

13 Mais tarde, durante o décimo ano do reinado de Ezequias, Senaqueribe, rei da Assíria, sitiou e capturou todas as cidades fortificadas de Judá. O rei Ezequias pediu a paz e enviou uma mensagem ao rei da Assíria em Laquis: Errei. Estou pronto a pagar o tributo que exigires, contanto que te retires da terra. O rei assírio pediu então um pagamento de dez mil quilos de prata e mil de ouro. Para juntar todo esse dinheiro, o rei Ezequias serviu-se de prata armazenada no templo e nos cofres do palácio real. Arrancou ainda o ouro que revestia as portas do templo, e o das ombreiras de outras portas que tinham sido revestidas com esse metal precioso, e deu tudo ao rei assírio.

17 Contudo este último mandou o chefe do seu exército, mais o tesoureiro real e o mordomo da corte em Laquis, com um grande exército; acamparam junto à estrada principal, ao lado do campo das lavadeiras, perto do aqueduto do tanque superior. Pediram que o rei Ezequias viesse falar com eles. O soberano contudo mandou uma delegação de paz, com estes homens: Eliaquim (filho de Hilquias), o mordomo-mor; Sebna, secretário real; e Joá (filho de Asafe), cronista da corte.

19 Então o general assírio enviou o seguinte recado ao rei Ezequias: Diz assim o grande rei da Assíria: 'Ninguém pode escapar ao meu poder! Tu, para te rebelares contra mim, hás-de precisar de mais do que simples promessas por parte dos teus aliados. Mas qual deles está em condições de te poder dar outra coisa para além de palavras?

21 O Egipto? Se te apoias no Egipto, vais verificar que essa nação é como um pau que logo se quebra quando nos apoiamos nele, e que acaba por nos perfurar a mão. O Faraó egípcio não inspira confiança alguma!' Mas se disseres também: 'Confiamos no Senhor que nos salvará

26 Então Eliaquim, Sebna e Joá responderam-lhes: Pedimos-te que fales em aramaico, porque compreendemo-lo. Não uses o hebraico, para que o povo que está sobre as muralhas não perceba.

27 O general assírio retorquiu: O meu senhor não me mandou apenas para vos falar a vocês, mas também a essa gente que está em cima da muralha. É que eles estão também condenados a ingerirem o seu próprio esterco e a sua urina!

28 E logo a seguir o embaixador levantou a voz dirigindo-se, em hebraico, ao povo que ali estava:

29 Ouçam o que vos diz o grande rei da Assíria! 'Não se deixem enganar pelo rei Ezequias. Ele nunca será capaz de vos livrar do meu poder.

30 Não permitam que ele vos engane, levando-vos a confiar no Senhor para vos livrar.

31 Não dêem ouvidos ao rei Ezequias. Rendam-se! E poderão viver em paz aqui mesmo, na vossa própria terra, até que vos leve para outra semelhante a esta, cheia de belas searas, fértil, com muitas vinhas, olivais e mel. Tudo isto em troca da morte! Não escutem Ezequias quando ele tentar persuadir-vos em como o Senhor vos salvará.

33 Algum dos deuses das outras nações conseguiu livrar o seu povo do rei da Assíria? Que foi que aconteceu com os deuses de Hamate, Arpade, Sefarvaim, Hena e Iva? Foram eles capazes de proteger Samaria?

35 Qual foi o deus que, em alguma ocasião, teve poder para preservar uma nação da minha força? Então, o que é que vos leva a pensar que o Senhor pode salvar Jerusalém?'

36 No entanto a gente que estava sobre as muralhas manteve-se em silêncio, porque o rei tinha-lhes dado instruções para que nada respondessem. Eliaquim (filho de Hilquias), mordomo-mor, Sebna, secretário real e Joá (filho de Asafe), o cronista da corte, regressaram junto do rei Ezequias, com as suas vestimentas rasgadas, e transmitiram-lhe o que o general assírio lhes dissera.

1 Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Hiskia, Juudan kuninkaan Aahaan poika, kuninkaaksi.

2 Hän oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär.

3 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

4 Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan.

5 Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeläisistään Juudan kuninkaista eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä.

6 Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle.

7 Niin Herra oli hänen kanssansa; hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän kapinoi Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä.

8 Hän voitti filistealaiset ja valtasi heidän alueensa aina Gassaan asti, sekä vartiotornit että varustetut kaupungit.

9 Mutta kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs hallitusvuosi, hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas, Samarian kimppuun ja piiritti sitä.

10 Ja hän valloitti sen kolmen vuoden kuluttua. Hiskian kuudentena hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi, valloitettiin Samaria.

11 Ja Assurin kuningas vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille ja Meedian kaupunkeihin,

12 sentähden että he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt; he eivät olleet kuulleet sitä eivätkä tehneet sen mukaan.

13 Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena hyökkäsi Sanherib, Assurin kuningas, kaikkien Juudan varustettujen kaupunkien kimppuun ja valloitti ne.

15 Ja Hiskia antoi kaikki rahat, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarrekammioissa oli.

16 Siihen aikaan Hiskia leikkautti irti Herran temppelin ovista ja pihtipielistä sen päällystyksen, jolla Hiskia, Juudan kuningas, oli päällystänyt ne, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.

17 Mutta Assurin kuningas lähetti Laakiista Tartanin ja ylimmäisen hoviherran ja Rabsaken suuren sotajoukon kanssa kuningas Hiskiaa vastaan Jerusalemiin. Ja nämä lähtivät liikkeelle ja tulivat Jerusalemiin; ja lähdettyänsä liikkeelle ja tultuansa he pysähtyivät Ylälammikon vesijohdolle, joka on Vanuttajankedon tien varrella.

18 Kun he sitten kutsuivat kuningasta, menivät Eljakim, Hilkian poika, joka oli linnan päällikkönä, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, heidän luoksensa.

20 Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?

21 Katso, sinä luotat nyt Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.

22 Vai sanotteko te ehkä minulle: Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme? Mutta eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia poisti, kun hän sanoi Juudalle ja Jerusalemille: Tämän alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava, täällä Jerusalemissa?'

23 Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa: minä annan sinulle kaksi tuhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat.

24 Kuinka sinä sitten voisit torjua ainoankaan käskynhaltijan, ainoankaan minun herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin.

29 Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni.

30 Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin kuninkaan käsiin.

31 Älkää kuulko Hiskiaa.' Sillä Assurin kuningas sanoo näin: 'Tehkää sovinto minun kanssani ja antautukaa minulle, niin te saatte syödä kukin omasta viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda kukin omasta kaivostanne,

32 kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen, vilja-,viini-ja leipämaahan, viinitarhojen, jalon öljypuun ja hunajan maahan; ja niin te saatte elää ettekä kuole. Mutta älkää kuulko Hiskiaa; sillä hän viettelee teidät, kun sanoo: Herra pelastaa meidät.

33 Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä?

34 Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Ovatko ne pelastaneet Samariaa minun käsistäni?

37 Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet reväistyinä ja kertoivat hänelle, mitä Rabsake oli sanonut.