1 Recebi mais uma mensagem do Senhor no primeiro dia do mês, durante o décimo primeiro ano após o cativeiro do rei Jeconias:

2 Homem mortal, Tiro regozijou-se com a queda de Jerusalém, dizendo assim: Ah! Ah! Acabou enfim por ser assolada aquela que controlava todas as vias do lucrativo comércio norte-sul, ao longo da costa marítima e ao longo do rio Jordão! Fiquei seu herdeiro! A sua perdição é a minha riqueza!

3 Por consequência diz assim o Senhor Deus: Estou contra ti, Tiro, trarei contra ti nações, como se fossem marés vivas contra a costa. Destruir-te-ão os muros da cidade, derrubarão as torres. Darei cabo do seu solo; torná-la-ei numa penha descalvada!Ò

5 As suas terras no meio do mar ficarão desabitadas, um lugar só para os pescadores consertarem as redes. Sou eu quem o promete, diz o Senhor Deus. Tiro virá a ser uma presa para muitas nações; a guerra fará desaparecer a sua grande cidade no continente. Todos se darão conta enfim de que eu sou o Senhor.

7 Diz o Senhor Deus: Trarei Nabucodonozor rei de Babilónia - o rei dos outros reis do norte - com cavalaria e carros de combate e todo o seu exército para atacar Tiro. Primeiro destruirá os seus subúrbios, depois a cidade em si, através de um cerco apertadíssimo e de uma barreira de escudos sobre ela. Força as muralhas com uma bateria de aríetes que as demolirão. As casas estremecerão todas com o galope dos cavalos irrompendo pela cidade e com o estrépito dos carros atravessando as ruas e os cascos dos cavalos levantando nuvens de pó

11 Todas as vias públicas estarão ocupadas com soldados, que degolarão os habitantes e demolirão os teus famosos e enormes pilares.

12 Saquearão todas as riquezas, ricas mercadorias; arrasarão belas construções. Lindas vivendas ficarão em pó, atirarão todo esse entulho para o mar. Farei com que não se ouça mais o eco de músicas e de canções. Não serás mais do que uma rocha nua, árida; um lugar só para a gente do mar pôr as redes a secar. Nunca mais te reedificarão. Fui eu o Senhor quem o disse. É a minha palavra. Toda aquela região estremecerá com o fragor da tua queda. Os gritos dos feridos andarão pelos ares, à medida que a matança for avançando.

16 E todos os governadores dos portos deixarão os seus palácios, despirão os fatos principescos, tirarão as insígnias de autoridade, sentar-se-ão no chão, tremendo com aquilo que assistem; e comporão uma lamentação com os seguintes dizeres: Ó poderosa cidade marítima, como teu poder naval que aterrorizou todos quantos vivem no interior, como foi que desapareceste do mar? Até as terras do outro lado do mar estremeceram no dia da tua queda! Ficaram estarrecidas ao receberem tal notícia.

19 Diz o Senhor Deus: Tiro será arrasada. Ficarás submersa sob as tremendas vagas de ataque do inimigo. O mar te engolirá. Far-te-ei descer ao profundo do inferno, para aí ficares com os outros que já lá estão há muito tempo. A tua cidade jazerá em ruínas, morta, como os corpos daqueles que foram enterrados e que, desde há muito, já penetraram no âmago do mundo da morte. Nunca mais serás habitada nem te revestirão de beleza aqui, na terra dos vivos. Dar-te-ei um fim horroroso; nunca mais te reencontrarão, diz o Senhor.

1 Yhdentenätoista vuotena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tuli minulle tämä Herran sana:

3 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niinkuin meri nostaa aaltonsa.

4 Ne hävittävät Tyyron muurit, repivät maahan sen tornit, ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi.

5 Siitä tulee verkkojen kuivauspaikka keskelle merta. Sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra; ja se joutuu kansojen ryöstettäväksi.

6 Sen tytärkaupungit, jotka ovat mantereella, surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.

7 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.

8 Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, luo sinua vastaan vallin, nostaa sinua vastaan kilpikatoksen,

9 suuntaa sinun muureihisi murtajansa iskut ja kukistaa tornisi rauta-aseillansa.

10 Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyöräin ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle sinun porteistasi, niinkuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.

11 Hevostensa kavioilla hän tallaa rikki sinun katusi kaikki, surmaa miekalla sinun kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.

12 He riistävät sinun rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, ja kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.

13 Minä lakkautan laulujesi helinän, eikä kuulu enää kanneltesi soitto.

14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi, sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka, eikä sinua enää rakenneta. Sillä minä, Herra, olen puhunut, sanoo Herra, Herra.

15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle: Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat, kun surman omat surmataan sinun keskelläsi, saaret vapise?

16 Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaellut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, värisevät joka hetki, tyrmistyneinä sinun tähtesi.

17 He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi, jotka levittivät kauhuansa kaikkiin siellä asuvaisiin.

18 Nyt värisevät saaret sinun kukistumisesi päivänä, merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'

19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,

20 silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.