1 Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 *Ps. 49:5; Matt. 13:35Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 *Ps. 44:2Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 *2. Moos. 20:1; 5. Moos. 4:9; 5. Moos. 6:6; Hes. 20:10Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3,5; 2. Moos. 34:9; 5. Moos. 31:27; 5. Moos. 32:5; Ps. 95:7Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 *Hes. 20:13Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 *2. Moos. 14:21Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän seisotti vedet roukkioksi.

14 *2. Moos. 13:21; Ps. 105:39Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä

ja tulen valolla kaiket yöt.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10Hän halkoi kalliot erämaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 *2. Moos. 16:2; 4. Moos. 11:4; Ps. 106:14He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 *4. Moos. 11:1Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

25 *2. Moos. 16:4; 4. Moos. 11:7; Joh. 6:31; 1. Kor. 10:3Ihmiset söivät enkelien leipää;

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 *4. Moos. 11:31Hän nosti taivaalle itätuulen

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 *4. Moos. 14:1Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 *Ps. 90:9Sentähden hän lopetti heidän päivänsä

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 *Jes. 29:13; Jer. 12:2Mutta he pettivät häntä suullaan

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 *2. Moos. 34:6; Ps. 86:5,15; Ps. 145:8; Joel 2:13Mutta hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 *Job 7:7; Job 14:1,19; Ps. 103:13Sillä hän muisti, että he ovat liha,

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 *2. Moos. 7:19muutti heidän virtansa vereksi,

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 *2. Moos. 8:2lähetti heidän sekaansa paarmoja,

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 *2. Moos. 10:4antoi heidän satonsa tuhosirkoille

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 *2. Moos. 9:18hävitti rakeilla heidän

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 *2. Moos. 9:3Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 *2. Moos. 11:5; 2. Moos. 12:29; Ps. 105:36Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 *2. Moos. 12:31; Ps. 77:21Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 *2. Moos. 14:19Hän johti heitä turvallisesti,

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 *2. Moos. 15:13,17Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 *Joos. 1:1; Ps. 44:3; Ps. 105:44Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 *Tuom. 2:8Mutta niskoittelullaan

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 *Hoos. 7:16vaan luopuivat pois

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 *5. Moos. 32:16,21He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 *Joos. 18:1; 1. Sam. 4:11; Jer. 7:12Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 *2. Aik. 6:6; Ps. 48:3; Ps. 132:13vaan valitsi Juudan sukukunnan,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 *1. Sam. 16:11Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,

ja otti hänet lammastarhoista.

71 *2. Sam. 7:8Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

A contemplation by Asaph.

1 Hear my teaching, my people.

Turn your ears to the words of my mouth.

2 I will open my mouth in a parable.

I will utter dark sayings of old,

3 which we have heard and known,

and our fathers have told us.

4 We will not hide them from their children,

telling to the generation to come the praises of Yahweh,

his strength, and his wondrous deeds that he has done.

5 For he established a covenant in Jacob,

and appointed a teaching in Israel,

which he commanded our fathers,

that they should make them known to their children;

6 that the generation to come might know, even the children who should be born;

who should arise and tell their children,

7 that they might set their hope in God,

and not forget God’s deeds,

but keep his commandments,

8 and might not be as their fathers—

a stubborn and rebellious generation,

a generation that didn’t make their hearts loyal,

whose spirit was not steadfast with God.

9 The children of Ephraim, being armed and carrying bows,

turned back in the day of battle.

10 They didn’t keep God’s covenant,

and refused to walk in his law.

11 They forgot his doings,

his wondrous deeds that he had shown them.

12 He did marvelous things in the sight of their fathers,

in the land of Egypt, in the field of Zoan.

13 He split the sea, and caused them to pass through.

He made the waters stand as a heap.

14 In the daytime he also led them with a cloud,

and all night with a light of fire.

15 He split rocks in the wilderness,

and gave them drink abundantly as out of the depths.

16 He brought streams also out of the rock,

and caused waters to run down like rivers.

17 Yet they still went on to sin against him,

to rebel against the Most High in the desert.

18 They tempted God in their heart

by asking food according to their desire.

19 Yes, they spoke against God.

They said, "Can God prepare a table in the wilderness?

20 Behold, he struck the rock, so that waters gushed out,

and streams overflowed.

Can he give bread also?

Will he provide meat for his people?"

21 Therefore Yahweh heard, and was angry.

A fire was kindled against Jacob,

anger also went up against Israel,

22 because they didn’t believe in God,

and didn’t trust in his salvation.

23 Yet he commanded the skies above,

and opened the doors of heaven.

24 He rained down manna on them to eat,

and gave them food from the sky.

25 Man ate the bread of angels.

He sent them food to the full.

26 He caused the east wind to blow in the sky.

By his power he guided the south wind.

27 He also rained meat on them as the dust,

winged birds as the sand of the seas.

28 He let them fall in the middle of their camp,

around their habitations.

29 So they ate, and were well filled.

He gave them their own desire.

30 They didn’t turn from their cravings.

Their food was yet in their mouths,

31 when the anger of God went up against them,

killed some of their strongest,

and struck down the young men of Israel.

32 For all this they still sinned,

and didn’t believe in his wondrous works.

33 Therefore he consumed their days in vanity,

and their years in terror.

34 When he killed them, then they inquired after him.

They returned and sought God earnestly.

35 They remembered that God was their rock,

the Most High God, their redeemer.

36 But they flattered him with their mouth,

and lied to him with their tongue.

37 For their heart was not right with him,

neither were they faithful in his covenant.

38 But he, being merciful, forgave iniquity, and didn’t destroy them.

Yes, many times he turned his anger away,

and didn’t stir up all his wrath.

39 He remembered that they were but flesh,

a wind that passes away, and doesn’t come again.

40 How often they rebelled against him in the wilderness,

and grieved him in the desert!

41 They turned again and tempted God,

and provoked the Holy One of Israel.

42 They didn’t remember his hand,

nor the day when he redeemed them from the adversary;

43 how he set his signs in Egypt,

his wonders in the field of Zoan,

44 he turned their rivers into blood,

and their streams, so that they could not drink.

45 He sent among them swarms of flies, which devoured them;

and frogs, which destroyed them.

46 He also gave their increase to the caterpillar,

and their labor to the locust.

47 He destroyed their vines with hail,

their sycamore fig trees with frost.

48 He also gave over their livestock to the hail,

and their flocks to hot thunderbolts.

49 He threw on them the fierceness of his anger,

wrath, indignation, and trouble,

and a band of angels of evil.

50 He made a path for his anger.

He didn’t spare their soul from death,

but gave their life over to the pestilence,

51 and struck all the firstborn in Egypt,

the chief of their strength in the tents of Ham.

52 But he led out his own people like sheep,

and guided them in the wilderness like a flock.

53 He led them safely, so that they weren’t afraid,

but the sea overwhelmed their enemies.

54 He brought them to the border of his sanctuary,

to this mountain, which his right hand had taken.

55 He also drove out the nations before them,

allotted them for an inheritance by line,

and made the tribes of Israel to dwell in their tents.

56 Yet they tempted and rebelled against the Most High God,

and didn’t keep his testimonies,

57 but turned back, and dealt treacherously like their fathers.

They were twisted like a deceitful bow.

58 For they provoked him to anger with their high places,

and moved him to jealousy with their engraved images.

59 When God heard this, he was angry,

and greatly abhorred Israel,

60 so that he abandoned the tent of Shiloh,

the tent which he placed among men,

61 and delivered his strength into captivity,

his glory into the adversary’s hand.

62 He also gave his people over to the sword,

and was angry with his inheritance.

63 Fire devoured their young men.

Their virgins had no wedding song.

64 Their priests fell by the sword,

and their widows couldn’t weep.

65 Then the Lord awakened as one out of sleep,

like a mighty man who shouts by reason of wine.

66 He struck his adversaries backward.

He put them to a perpetual reproach.

67 Moreover he rejected the tent of Joseph,

and didn’t choose the tribe of Ephraim,

68 But chose the tribe of Judah,

Mount Zion which he loved.

69 He built his sanctuary like the heights,

like the earth which he has established forever.

70 He also chose David his servant,

and took him from the sheepfolds;

71 from following the ewes that have their young,

he brought him to be the shepherd of Jacob, his people,

and Israel, his inheritance.

72 So he was their shepherd according to the integrity of his heart,

and guided them by the skillfulness of his hands.