1 Chi si separa dagli altri cerca la propria soddisfazione e s’arrabbia contro tutto ciò ch’è profittevole.2 Lo stolto prende piacere, non nella prudenza, ma soltanto nel manifestare ciò che ha nel cuore.3 Quando viene l’empio, viene anche lo sprezzo; e, con la vergogna, viene l’obbrobrio.4 Le parole della bocca d’un uomo sono acque profonde; la fonte di sapienza è un rivo che scorre perenne.5 Non è bene aver per l’empio de’ riguardi personali, per far torto al giusto nel giudizio.6 Le labbra dello stolto menano alle liti, e la sua bocca chiama le percosse.7 La bocca dello stolto è la sua rovina, e le sue labbra sono un laccio per l’anima sua.8 Le parole del maldicente son come ghiottonerie, e penetrano fino nell’intimo delle viscere.9 Anche colui ch’è infingardo nel suo lavoro è fratello del dissipatore.10 Il nome dell’Eterno è una forte torre; il giusto vi corre, e vi trova un alto rifugio.11 I beni del ricco son la sua città forte; son come un’alta muraglia… nella sua immaginazione.12 Prima della rovina, il cuor dell’uomo s’innalza, ma l’umiltà precede la gloria.13 Chi risponde prima d’aver ascoltato, mostra la sua follia, e rimane confuso.14 Lo spirito dell’uomo lo sostiene quand’egli è infermo; ma lo spirito abbattuto chi lo solleverà?15 Il cuore dell’uomo intelligente acquista la scienza, e l’orecchio dei savi la cerca.16 I regali che uno fa gli apron la strada e gli dànno adito ai grandi.17 Il primo a perorare la propria causa par che abbia ragione; ma vien l’altra parte, e scruta quello a fondo.18 La sorte fa cessare le liti e decide fra i grandi.19 Un fratello offeso è più inespugnabile d’una città forte; e le liti tra fratelli son come le sbarre d’un castello.20 Col frutto della sua bocca l’uomo sazia il corpo; si sazia col provento delle sue labbra.21 Morte e vita sono in potere della lingua; chi l’ama ne mangerà i frutti.22 Chi ha trovato moglie ha trovato un bene e ha ottenuto un favore dall’Eterno.23 Il povero parla supplicando, il ricco risponde con durezza.24 Chi ha molti amici li ha per sua disgrazia; ma v’è tale amico, ch’è più affezionato d’un fratello.

1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.